Hyvää Uutta Vuotta kaikille!
Se on sit vuosi vaihtunut, kun tätä kirjoitan, vaikka postaukseni vielä koskee viime vuotta, jonka viimeiset 3 kk olivat varmaan elämäni kamalimmat... Näin jälkeen päin kun asioita ajattelee ja muistelee, niin jotkin asiat tuntuu niin kaukaisilta ja epätodellisilta, vaikka ne ovat olleetkin niin totta kuin vaan totta voi olla. Tää mun sairauteni on myös vaatinut paljon myös mun läheisiltäni; mieheltäni, lapsiltani, ystäviltäni ja sukulaisiltani... paljon ymmärrystä, ymmärrystä ja vielä ymmärrystä... ja piiitkääää pinnaa.
Mutta palataan siihen mun toivottavasti viimeiseen hoitojaksooni syöpäosastolla, jonne siis mieheni vei mut, kun olo oli ihan hirveä ja olin kaiketi hippasen sekaisin opiaateista.
10.-17.12.2015
Hoh hoijakkaa.. :( että tämäkin mun piti kokea. Jos totta puhutaan, niin mulla ei ole paljoakaan muistikuvia koko osastolle saapumisesta. Aivan on usvan takana. Mutta siellä vaan olin ja kärvistelin kipujeni kanssa. Ja ne pikku-ukot... Mä aivan oikeasti näin muutaman päivän ajan niitä. Sivusilmälllä kun vilkaisi, niin selvästi näin hahmoja huoneessa; lapsia, vanhuksia, eläimiä; joillakin lapsillla oli pinkit vaatteetkin. Uskalsin jopa mua kattomassa käyneille kertoakin niistä.
Torstai iltana sain lääkkeeksi yhden temestan...rauhoittamaan tilannetta ja että myös yö olisi rauhallinen.. Voi luoja... !Mä olen luonnostani todella levoton nukkuja, vehtaan ja liikun ( en kävele) ja puhun ja huudan erittäin selkeällä äänellä. Ja mitä tapahtuikaan perjantain vastaisena yönä?? Olin touhunnut vessassa jossain lääkemömmötokkurassa ja kurlannut suutani... ja kipeätä nieluani..MUTTA MILLÄ????!!!!! Kirvelystä ja polttelusta päätellen olin täyttänyt kertakäyttämukin puolilleen KÄSIDESILLÄ!!! Ja sillä kurlasin jo muutenkin kipeää suutani...EI SAATANA!! Siinä aamulla kun istuin sängynreunalla kakeräilin niitä vähäisiä muistinrippeitä yöllisistä touhuista, oli mun pakko kysyä myös huonekaverilta, ettei siltä vaan ollut jäänyt mitään suuvettä vessaan; ei ollut.. Kyl se sitä käsidesiä oli.
Ei auttanut muuta kuin pyytää laitoshuoltajia ottamaan vessasta käsidesi pois, etten enää siellä sen kanssa touhuile. Ja näin myös tehtiin.
Lääkitystä titrattiin perjantaina ja sain kokeeksi Oxynormin lisäksi sellaista läpilyöntikipuun tarkoitettua lääkettä kuin Abstral. Nämä 2 lääkettä erilaisin yhdistelmin, tuotti vihdoin tulosta ja maanantaista lähtien käytin vain nestemäistä Pronaxenia. YES! Niin, no olihan mulla tietty kipulaastari; Durogesig 70 mikrogrammaa. Mutta siltikin.
2 pussia verta myös tiputettiin, koska Hb oli laskenut, oli enää 77. Myös muut veriarvot oli sytoista johtuen persiillään ja sain 3-4 päivänä Nivestim-injektion, joka auttaa elimistöä tuottamaan lisää valkosoluja.
Mutta se liman eritys. En tie-dä johtuuko se siitä , kun lopetin röökin polttamisen vaiko tästä taudista, mutta sitä vaan tuli ja tuli ja tuli. Yritä sitä sitten kakoa ulos, kun se kurkku oli niin arka. Ja kun oikein alkoi rykimään, niin alkoi kyökityttämään. Ja sitten tuli olo, että olen tukehtumassa siihen räkään. Kerran jo soitin kelloa vessassa, kun ajattelin että tänne tuuperrun. Tuli vähän pöljä olo, kun hoitaja katseli, kun yskein ja röhkein ja kyökein ja kakoin vedet silmissä kurkkuani auki ja sitten hän kysyi, että mitä mä odotin hänen hoitajana tekevän, kun soitin kelloa??? Niin Mitähän? Ottavan äärimmäisessä hädässä imun ja tyhjäävän mun nieluni, jos alan muuttumaan kasvoiltani siniseksi? Tai pitävän mua kädestä, etten ainakaan kuole yksin vessan lattialle? En mä tiedä, mutta jonkun mä siihen halusin. (Sama tilanne kävi myöhemmin kotonakin)
Maanantaina mies kävi moikkaamassa. Hän sanoi, että nyt hän on saanut vanhan ja entisenlaisen vaimon takasin. Lääkkeet oli kohillaan, enkä ollut ihan tokkurassa. <3 Pikku-ukotkin oli hävinneet. :)
Yksi asia kuitenkin vieläkin vaivaa. Asiasta sen yksityiskohtasemmin kertomatta, koska mietin vielä ,annanko todella huonoa palautetta vai en, niin toiset vaan on luotuja hoitajiksi ja toiset on olevinaan jotain saatanan pilleripoliiseja, jotka kyseenalaistavat syöpäsairaan kipulääkkeen tarpeen keskellä yötä ???!!! Ja luulee mun olevan joku saatanan Temestan käyttäjä kun tarjosi mulle sellasta, kun olin niin tuohtunut , kun en saanut kipulääkettä. Sanoi nimittäin suoraan, kun kieltäydyin erittäin jyrkästi ja sanoin vielä, että olen vain yhden kerran saanut ja se riitti torstai iltana, että ai, hän luuli, että olet enemmänkin käyttänyt tätä??? Mitä vittua!!!! ??? Aamuhoitaja sai erittäin tarkan tapahtuma kuvauksen ja tunneryöpyn niskaansa.
Ja koko tämän viikon ajan mielessä oli tuleva joulu. Ahdisti niin kamalasti, kun en pystynytkään valmistelemaan joulua niin kuin halusin. Ei itse tehtyjä laatikoita, kaloja, salaatteja, leivonnaisia. Lahjatkin hankkimatta. Ja kun ei ruoka maistu miltään... Ja siivoamattakin on.. huoh...
Torstaina 17.12 pääsin sit pois. Lapsenlapset oli mukana hakemassa mummia kotiin. Ja kun pihaan päästiin, huomasin, että joulukyntteliköt oli ilmaantunut kodin ikkunoihin.. Kai se joulu sittenkin tulee, myös mulle... Ja sain jotain muutakin..nimittäin jäätävän pahoinvoinnin..mutta siitä sit lisää seuraavassa postauksessa.
torstai 17. joulukuuta 2015
torstai 10. joulukuuta 2015
Sekopään paluu osastolle.
7.12 jaksoin niukin naukin hoitaa pakollisen työterveyshuollossa käynnin kelan vaatimuksesta, että saisin rahaa tästä sairasloman jatkumisesta. Sairaslomaa jatkettiin osastolta käsin 29.2.2016 asti, viimeksi oli tammikuun loppuun. Samalla sovittiin kolmikantaneuvottelun pitämisestä tammikuun alussa, koskien mun töihin palaamista. Ajattelin aloittaa puolikkaan tekemisellä. Naapurilta sain kyydin Uuteenkaupunkiin, niin ei tarvinnut taksilla mennä ja itse en ollut kykenevä ajamaan noista opiaateista johtuen.
Kivut nielussa jatkui, mutta pysyivät kurissa , kun otin tarv.Oxynormia 2-3 tunnin välein.
Tiistaina piti mukamas mennä Naantalissa käymään, mutta kivut vei voiton, ei mitenkään voinut lähteä, vaikka kyyti olikin valmiina. Kunpa olisin ollut jo tässä vaiheessa viisaampi.... mutta onneksi oli lääkettä.....
Yöt meni miten menivät. Nukuin parin tunnin pätkissä ja kakoin sitä paksua limaa nielusta pois. Mutta onneksi oli lääkettä....
Havahduin muutamana yönä siihen, että heräsin istumassa vessanpytyllä..olin nukahtanut sinne. Samoin myös saatoin nukahtaa keittiön tiskialtaan äärelle..seisaaltani! Mutta torstain vastainen yö oli piste iin päällä !!
Tiistaina ja keskiviikkona ja kuin myös torstainakin ystäväni Taina haki mut hänen luokseen; olin vähän niinkuin päivähoidossa. Sain ajatuksia muualle.
Mutta se torstain vastainen yö. ...Aamulla heräsin klo 7 aikaan olohuoneen sohvalta. Kaiketi siihen, kun miehen känny herätti sen töihin. Sitten alkoi tulemaan flash backejä... Ja siitä syystä, kun etsein Oxynorm pulloa, enkä löytänyt sitä. ..
Lyhennetty versio yön tapahtumista: Olen tod.näk. herännyt n. klo 2-3 ja ottanut nielun kipuun kipulääkettä. Jossain kohti havahduin siihen, että olin nukahtanut keittiön pöydän ääreen. Sen jälkeen pimeää...ei mitään hajua mistään, muuta kuin, että olin mennyt olohuoneen sohvalle nukkumaan. Mutta se mitä mä löysin aamulla.... voi luoja.... Se oxy pullo,joka oli hukassa..se löytyi keittiön kaapista, jossa säilytän kahvia, teetä yms. Sitä Oxya löytyi myös tyhjästä pilttipurkista n.2 cm..Kuin myös lääkeruiskussa n.10 ml. Ihme että olen vielä hengissä!!
Torstaina menin taas päivähoitoon ja olo aivan kamala. En saanut nukutuksi, koska olo oli kuin kamalassa krapulassa; paikat hakkasi.Sitten tuli käsky Tainalta, että nyt olisi syytä mennä sairaalaan.
Soitto osastolle lääkärille ja selostin tilanteen ja mitä oli tapahtunut yöllä. Ja osastolle sitten piti lähteä... Soitto miehelle, joka lähtikin miltei saman tien mua hakemaan. Ja sitten oltiinkin viikko osastolla... Ja mikä viikko se olikaan... Kipua, pahaa oloa, tukehtumisen tunnetta, itkua, itkua, itkua ja myös lisää sekoilua ja pikku-ukkoja..
Kivut nielussa jatkui, mutta pysyivät kurissa , kun otin tarv.Oxynormia 2-3 tunnin välein.
Tiistaina piti mukamas mennä Naantalissa käymään, mutta kivut vei voiton, ei mitenkään voinut lähteä, vaikka kyyti olikin valmiina. Kunpa olisin ollut jo tässä vaiheessa viisaampi.... mutta onneksi oli lääkettä.....
Yöt meni miten menivät. Nukuin parin tunnin pätkissä ja kakoin sitä paksua limaa nielusta pois. Mutta onneksi oli lääkettä....
Havahduin muutamana yönä siihen, että heräsin istumassa vessanpytyllä..olin nukahtanut sinne. Samoin myös saatoin nukahtaa keittiön tiskialtaan äärelle..seisaaltani! Mutta torstain vastainen yö oli piste iin päällä !!
Tiistaina ja keskiviikkona ja kuin myös torstainakin ystäväni Taina haki mut hänen luokseen; olin vähän niinkuin päivähoidossa. Sain ajatuksia muualle.
Mutta se torstain vastainen yö. ...Aamulla heräsin klo 7 aikaan olohuoneen sohvalta. Kaiketi siihen, kun miehen känny herätti sen töihin. Sitten alkoi tulemaan flash backejä... Ja siitä syystä, kun etsein Oxynorm pulloa, enkä löytänyt sitä. ..
Lyhennetty versio yön tapahtumista: Olen tod.näk. herännyt n. klo 2-3 ja ottanut nielun kipuun kipulääkettä. Jossain kohti havahduin siihen, että olin nukahtanut keittiön pöydän ääreen. Sen jälkeen pimeää...ei mitään hajua mistään, muuta kuin, että olin mennyt olohuoneen sohvalle nukkumaan. Mutta se mitä mä löysin aamulla.... voi luoja.... Se oxy pullo,joka oli hukassa..se löytyi keittiön kaapista, jossa säilytän kahvia, teetä yms. Sitä Oxya löytyi myös tyhjästä pilttipurkista n.2 cm..Kuin myös lääkeruiskussa n.10 ml. Ihme että olen vielä hengissä!!
Torstaina menin taas päivähoitoon ja olo aivan kamala. En saanut nukutuksi, koska olo oli kuin kamalassa krapulassa; paikat hakkasi.Sitten tuli käsky Tainalta, että nyt olisi syytä mennä sairaalaan.
Soitto osastolle lääkärille ja selostin tilanteen ja mitä oli tapahtunut yöllä. Ja osastolle sitten piti lähteä... Soitto miehelle, joka lähtikin miltei saman tien mua hakemaan. Ja sitten oltiinkin viikko osastolla... Ja mikä viikko se olikaan... Kipua, pahaa oloa, tukehtumisen tunnetta, itkua, itkua, itkua ja myös lisää sekoilua ja pikku-ukkoja..
sunnuntai 6. joulukuuta 2015
Kipujen lievitystä osa 1. ja hoidot päättyy
30.11 maanantaina menin sitten sädehoitoon ja lääkärin vo:lle laukku valmiina, että jään sinne. Vanhin tytär oli kuskina. Ja niin siinä sitten kävikin, että pääsin osastolle. Pillahdin itkuun, kun pääsin lääkärin ja kerroin, etten jaksa kipujen kanssa. Alta tunti, niin olin jo osastolla.
Syöpäosasto 1 on ihan mukava osasto;hoitajat mukavia ja osaavia... nooh.. mahtuu sinne muunlaistakin...jonka tulin myöhemmin huomaamaan.
Tää joulukuu ollut niin sekava, ettei oikeen pysy kärryillä tai jaksa enää muistaa kaikkea.. :( mutta tässä pääpiirteittäin:
Maanantaina nostettiin kipulaastarin tehoa 12 mikrog:sta 25:een ja tarv. Oxynormin määrä 5 mg:sta 10:een. Tiistaina tuota Oxya nostettiin 15 milligrammaan. Kivut nielussa vain jatkuivat, joten kipulaastarin annosta nostettiin keskiviikkona 37 mikrogrammaan.
Torstaina oli sitten sädemeeting. Mukana mulla oli mies, tytär ja hyvä ystävä Taina. Siellä keskusteltiin tulevasta. Maaliskuun 1. päivänä sitten on kontrolli ja sitä ennen tai siinä paikkeilla on PET-kuvaus, josta näkee miten hoito on tehonnut. Myös PEG-letkun poistosta keskusteltiin. Alustavasti se sovittiin pois otettavaksi tammikuun alussa, JOS kaikki ruoka menee suun kautta alas. Eli syömään pitäisi alkaa...
Torstaina tytär myös kävi hoitamassa Turun kauppahallissa tarjoamis asiat. Halusin tarjota sädepolin hoitajille ja sädehoitoa antaneelle ryhmälle (hoitohuone 4) jotain suolasta ja makeaa herkkua. Olisin itse leiponut, mut mutta mites leivot, kun oot sairaalassa? Kakut tytär löysikin Suomen parhaasta leipomosta; MBakery Cafesta ja suolaisen jostain pienemmästä leipomosta.
Perjantaina olin saada sykerön, kun perjantain lääkäriaika klo 9.30 olikin peruttu, vaikka olin sen vielä illalla tarkistanut osastolta käsin. Syy oli nimenomaa se, kun olin osastolla lääkärin hoidossa. RTG-hoitaja huomasi mun olevan paikalla ja tarjoutui ottamaan mut jo sädehoitoon, mutta kieltäydyin, koska tytär ei ollut vielä tullut tarjoomisten kanssa paikalle. Klo 10.45 oli sitten toivottavasti elämäni viimeisin sädehoito. Toivottelin hyvät jatkot hoitajille ja jätimme herkut heille. Viimeiset halaukset ja sitten sainkin lähteä osaston kautta kotiin toipumaan..
Itsenäisyyspäivä viikonloppu meni kaiketi ihan ok, itsellä ei oikein ole mielikuvaa koko viikonlopusta, sillä tuntuu näin jälkikäteen ajateltuna, että seuraavan viikon tapahtumat on pyyhkineet mun muistia... ehkä niin on parasta.Mutta nielu oli edelleen kipeä, mutta olihan mulla lääkkeet sitä varten....
Syöpäosasto 1 on ihan mukava osasto;hoitajat mukavia ja osaavia... nooh.. mahtuu sinne muunlaistakin...jonka tulin myöhemmin huomaamaan.
Tää joulukuu ollut niin sekava, ettei oikeen pysy kärryillä tai jaksa enää muistaa kaikkea.. :( mutta tässä pääpiirteittäin:
Maanantaina nostettiin kipulaastarin tehoa 12 mikrog:sta 25:een ja tarv. Oxynormin määrä 5 mg:sta 10:een. Tiistaina tuota Oxya nostettiin 15 milligrammaan. Kivut nielussa vain jatkuivat, joten kipulaastarin annosta nostettiin keskiviikkona 37 mikrogrammaan.
Torstaina oli sitten sädemeeting. Mukana mulla oli mies, tytär ja hyvä ystävä Taina. Siellä keskusteltiin tulevasta. Maaliskuun 1. päivänä sitten on kontrolli ja sitä ennen tai siinä paikkeilla on PET-kuvaus, josta näkee miten hoito on tehonnut. Myös PEG-letkun poistosta keskusteltiin. Alustavasti se sovittiin pois otettavaksi tammikuun alussa, JOS kaikki ruoka menee suun kautta alas. Eli syömään pitäisi alkaa...
Torstaina tytär myös kävi hoitamassa Turun kauppahallissa tarjoamis asiat. Halusin tarjota sädepolin hoitajille ja sädehoitoa antaneelle ryhmälle (hoitohuone 4) jotain suolasta ja makeaa herkkua. Olisin itse leiponut, mut mutta mites leivot, kun oot sairaalassa? Kakut tytär löysikin Suomen parhaasta leipomosta; MBakery Cafesta ja suolaisen jostain pienemmästä leipomosta.
Perjantaina olin saada sykerön, kun perjantain lääkäriaika klo 9.30 olikin peruttu, vaikka olin sen vielä illalla tarkistanut osastolta käsin. Syy oli nimenomaa se, kun olin osastolla lääkärin hoidossa. RTG-hoitaja huomasi mun olevan paikalla ja tarjoutui ottamaan mut jo sädehoitoon, mutta kieltäydyin, koska tytär ei ollut vielä tullut tarjoomisten kanssa paikalle. Klo 10.45 oli sitten toivottavasti elämäni viimeisin sädehoito. Toivottelin hyvät jatkot hoitajille ja jätimme herkut heille. Viimeiset halaukset ja sitten sainkin lähteä osaston kautta kotiin toipumaan..
Itsenäisyyspäivä viikonloppu meni kaiketi ihan ok, itsellä ei oikein ole mielikuvaa koko viikonlopusta, sillä tuntuu näin jälkikäteen ajateltuna, että seuraavan viikon tapahtumat on pyyhkineet mun muistia... ehkä niin on parasta.Mutta nielu oli edelleen kipeä, mutta olihan mulla lääkkeet sitä varten....
sunnuntai 29. marraskuuta 2015
Nyt ei jaksa hymyillä
Tää viikko tähän astisista hoitoviikoista kaiketi se kamalin. Kova "turnausväsymys" ja kipu iski totaalisesti. Vaikka sainkin kipulaastarin ja siihen lisäksi vielä tarvittavat Oxynormit ja vielä ne näyte Caphosolit, niin kipu tuntui lisääntyvän.
Toi Apulannan " Koneeseen kadonnut" biisin alku ( sininen teksti) kuvaa olotilaani hyvin.
Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää
Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa
Maailman pisimmät tunnit
niiden otteeseen jää kiinni
Niitä kantaa loppuun asti
vaikka itse ei aina huomaa
Millainen on se taivas
jota ei löydetty koskaan
Olen kuullut paljon siitä
osan jopa omasta suustani
Voi niin pitkälle jaksaa
kun itsellensä vakuuttaa
Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää
Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa
Joku meistä on onneton
palanut mutta tunnoton
katuva mutta uskoton
enemmän kuin rauhaton
Periaate on ehdoton
perustelu on aukoton
yhtälö ehkä mahdoton
Miten niin muka armoton?
Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää
Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa
Kamalasti tein suunnitelmia, mitä kaikkea alan tekemään joulun hyväksi , mutta mikään ei tainnut toteutua. Tiistainen kemopäiväkin tuntuu olevan jossain sumun takana. Yöt menivät todella huonosti, nukutuksi sain vain pätkittäin, kun kipu nielussa herätti ottamaan lisälääkettä. Sädehoidoissa kävin taksin kanssa, koska sain siihen luvan ja omalla autolla ajaminen ei olisi tullut kysymykseenkään, ihan rättipoikkiväsynyt olin.
Torstai oli kuitenkin "hemmottelupäivä" Olin tilannut itselleni jalkahoitajan. Ihanaa hoitoa parin tunnin ajan ja jalat tuntuivat niin kevyeltä sen jälkeen. Kiitos Tiia.
Keskusteltiin miehen kanssa siitä kalliista Caphosol suu/kurlausvedestä. Siitä tuntui olevan apua. Joten kävin kävin sitten apteekissa tilaamassa sitä. HUH.. reilun viikon satsi 170 egee.. Mutta sitä saan vasta maananataina. Viikonloppuna pitää käyttää niitä näytteitä varoen ja säästellen, että pärjään maanantaihin. Välillä käytin vaan puolikkaan, .että sain satsin riittämään.
Ja se nukkuminen. Saan solumyrkkyjen yhteydessä kortisonia suoneen estämään pahoinvointia ja myös tabletteina 3 päivän ajan sytojen jälkeen ja se saa mut käymään ylikierroksilla. Siihen lisätään vielä oxyt, niin soppa on valmis. Yöt on muutenkin mulla levottomia, kun olen kova puhumaan unissani ihan terveenä ollessanikin, mutta nyt aivan mahdottomia. Heti kun nukahdan, niin havahdun hereille, kun huudan ääneen. Sitä saattaa kestää tunninkin. Ja mä nukahdan kyl heti sen huudon jälkeen, mutta olo on kuin jossain painajaisessa olisin.
Viikonloppu meni sitten niitten kipujen merkeissä ja istumalla sohvan nurkassa ja virkkaustyö käsissä. Innostuin taas virkkaamaan ja kutomaan, kun tuota luppooaikaa tuntuu olevan. :) Monta erilaista työtä vaiheessa; sukkia, virkattuja valopalloja, jungle beanie hattu/pipo, virkattuja "mariskooleja" (tärkit puuttuu. ) ja uusipunainen joulumatto olohuoneeseen; Malli: tulppaani.
Tän blogin päivittäminenkin ; jotenkin ei vaan ole jaksanut...mitään... ja onko niin pakko jaksaakaan??Ei tämä nyt mitään pakkopullaa pidä olla, vai kuinka?
Sunnuntai oli sit todella ankea päivä. Mieskin oli jossain puhaltamassa ringetteä tai kiekkoa..Mä olin jo valmis lähtemään osastolle. Nielun kipu oli ihan jäätävä. Silmän mustuaiset neulanpään kokoisina ja alaspäin roikkuvat suupielet kun katsoi mua peilistä takaisin, tunsin todella olevani sairas..syöpäsairas. Soitin tyksin syöpäosastolle ja selitin tilanteen; no eihän se nyt niin mennyt, että AINA pääsee osastolle.. Osastolle pääsee sillai "heti", kun on arki ja virka-aika, ja lääkäri on talossa. Muuten tultava oman kunnan päivystyksen kautta.
Jäin siis vielä yhdeksi yöksi kotiin. Sen verran soitin Ugiin päivystykseen, että lääkäri antoi mulle uudet ohjeet , jotta paljonko sitä Oxynormia voin ottaa illan ja yön aikana. 5 mg on siis kerta-annos ja luvalla sain ottaa 12-15 annosta/ vrk.
Illalla pakkasin laukkuni valmiiksi aamua varten. Vanhin tytärkin tuli illalla meille; olisi mulla maanantaina kuskina. Hyvä niin. Ei tartte taksilla kulkea. Oikein jo odotan osastolle pääsyä, että saa lääkityksen kondikseen ja kivut pois.
maanantai 23. marraskuuta 2015
Kivun selätystä
Toiseksi viimeinen viikko pyörähti sitten käyntiin näitten mun hoitojeni osalta. Enää 9 Turun reissua. YH-DEK-SÄN... Vähiin käy ennen kuin loppuu.
Viikonloppu oli jotenkin haikea. Lauantaina oli meidän 8 vuotishääpäivä ja NORMAALISTI olisimme jossain kaukana poissa. Mutta tämä vuosi teki sitten poikkeuksen. Uloskaan ei voinut mennä syömään, kun suun kautta ei pysty eikä kykene syömään mitään muuta kuin vettä. Ja sekin alkoi tuottamaan vaikeuksia... Mutta iloa kuitenkin tuotti se, että nyt pääsi ihanan pikkumiehen, mummin murun, 5-vuotis synttäreille.
Perjantaina, sädehoitoreissun yhteydessä,kävin sitten myös lääkärin juttusilla. En kylläkään siitä asiasta, josta aiemmin kiukuspäitten kirjoottelin, vaan aivan muusta. Peggy nimittäin alkoi jo torstaina falskaamaan. Harsotaitos, joka on Peggyn juuren ympärillä suojana, olikin yhtäkkiä aivan verinen. Ja sitä oli aikasta runsaasti. Ja vatsan sisäpuolen levy ikään kuin hankasi...Olin ottanut pahimmista vuodoista kuvan ja näytin sitä hoitajille, jotka sitten ohjasivat mut lääkärin puheille.
Oma lääkärini otti pienen konsultaatio puhelun Peggy-letkuun "erikoistuneelle" korvalääkärille J. Rekolalle, joka selitti mistä vuoto johtuuu; Selittelemättä ja kaunistelematta asiaa, syy on yksinkertainen... paska ei kulje. Sytostaatit ja kipulääkkeet ym. pistävät suolen ummelle ja se taas aiheuttaa sen, että mahalaukkuun tulee painetta, joka purkautuu sitten peggyn kautta ulos. Ei sieltä mitään paskaa valunut, mutta vatsan sisältöä happoineen ja se vatsan puoleinen levy, joka pitää Peggyn paikoillaan liikkuu ja hankaa siellä ja saattaa hieman ärsyttää limakalvoja ja sitä kautta mennä vereslihalle. Eli lisää vatsantoimituslääkkeitä kehiin; Smartlaxia pari pussia Laxoberonia 10 gtt eli tippaa/päivä.
Kipu tuli sitten seurakseni. Yllättävän nopeasti vointi meni huonompaan. Siis itse ajattelin, että vointi pikkuhiljaa hiipuisi huonompaan, mutta ei..ihan kunnon ryminällä kaikki tapahtui. Äänihän ollut jo viikon poissa. Mutta nyt tuli kurkkukipu ja nielemisvaikeudet. Ja puhuminenkin sattuu. Panacodit ei enää tahtoneet riittää, vaan iltaisin oli otettava 600 mg buranaa, että pärjään yön yli. Onneksi olen pystynyt nukkumaan yöt. Illalla tuli itku, kun alkoi pelottamaan kivun laatu... muistissa vielä risanpoiston jälkeinen kipu... No tämä ei onneksi säteile korvaan... ainakaan vielä. Ja itkeminenkin sattui kurkkuun ...
Tänään lääkärin vo:lla pääsi myös itku. Kuin myös odotushuoneessa. Harmitti, sattui, vitutti ja ketutti. Kipulääkkeet laitettiin uusiksi; Oxynorm mixtuuraa ja Durogesiq -laastari. Laastari alkaa vasta vaikuttamaan 12 h kuluttua, joten Oxya sit otettava reippaasti siihen asti. Caphosol suuvettä sain myös kokeeksi kotiin. 15 kpl. Säästelen niitä yöksi.
Huomenna sytopäivä; labrat olleet kaiketi normaalit, kun soittoa ei kuulunut. Kela taksi tilattu ja kellonaikakin tarkistettu, kun unohtivat aamulla mulle sen ilmoittaa.
Kyllä tämä tästä... päivä kerrallaan kohti toipumis jaksoa.
Viikonloppu oli jotenkin haikea. Lauantaina oli meidän 8 vuotishääpäivä ja NORMAALISTI olisimme jossain kaukana poissa. Mutta tämä vuosi teki sitten poikkeuksen. Uloskaan ei voinut mennä syömään, kun suun kautta ei pysty eikä kykene syömään mitään muuta kuin vettä. Ja sekin alkoi tuottamaan vaikeuksia... Mutta iloa kuitenkin tuotti se, että nyt pääsi ihanan pikkumiehen, mummin murun, 5-vuotis synttäreille.
Perjantaina, sädehoitoreissun yhteydessä,kävin sitten myös lääkärin juttusilla. En kylläkään siitä asiasta, josta aiemmin kiukuspäitten kirjoottelin, vaan aivan muusta. Peggy nimittäin alkoi jo torstaina falskaamaan. Harsotaitos, joka on Peggyn juuren ympärillä suojana, olikin yhtäkkiä aivan verinen. Ja sitä oli aikasta runsaasti. Ja vatsan sisäpuolen levy ikään kuin hankasi...Olin ottanut pahimmista vuodoista kuvan ja näytin sitä hoitajille, jotka sitten ohjasivat mut lääkärin puheille.
Oma lääkärini otti pienen konsultaatio puhelun Peggy-letkuun "erikoistuneelle" korvalääkärille J. Rekolalle, joka selitti mistä vuoto johtuuu; Selittelemättä ja kaunistelematta asiaa, syy on yksinkertainen... paska ei kulje. Sytostaatit ja kipulääkkeet ym. pistävät suolen ummelle ja se taas aiheuttaa sen, että mahalaukkuun tulee painetta, joka purkautuu sitten peggyn kautta ulos. Ei sieltä mitään paskaa valunut, mutta vatsan sisältöä happoineen ja se vatsan puoleinen levy, joka pitää Peggyn paikoillaan liikkuu ja hankaa siellä ja saattaa hieman ärsyttää limakalvoja ja sitä kautta mennä vereslihalle. Eli lisää vatsantoimituslääkkeitä kehiin; Smartlaxia pari pussia Laxoberonia 10 gtt eli tippaa/päivä.
Kipu tuli sitten seurakseni. Yllättävän nopeasti vointi meni huonompaan. Siis itse ajattelin, että vointi pikkuhiljaa hiipuisi huonompaan, mutta ei..ihan kunnon ryminällä kaikki tapahtui. Äänihän ollut jo viikon poissa. Mutta nyt tuli kurkkukipu ja nielemisvaikeudet. Ja puhuminenkin sattuu. Panacodit ei enää tahtoneet riittää, vaan iltaisin oli otettava 600 mg buranaa, että pärjään yön yli. Onneksi olen pystynyt nukkumaan yöt. Illalla tuli itku, kun alkoi pelottamaan kivun laatu... muistissa vielä risanpoiston jälkeinen kipu... No tämä ei onneksi säteile korvaan... ainakaan vielä. Ja itkeminenkin sattui kurkkuun ...
Tänään lääkärin vo:lla pääsi myös itku. Kuin myös odotushuoneessa. Harmitti, sattui, vitutti ja ketutti. Kipulääkkeet laitettiin uusiksi; Oxynorm mixtuuraa ja Durogesiq -laastari. Laastari alkaa vasta vaikuttamaan 12 h kuluttua, joten Oxya sit otettava reippaasti siihen asti. Caphosol suuvettä sain myös kokeeksi kotiin. 15 kpl. Säästelen niitä yöksi.
Huomenna sytopäivä; labrat olleet kaiketi normaalit, kun soittoa ei kuulunut. Kela taksi tilattu ja kellonaikakin tarkistettu, kun unohtivat aamulla mulle sen ilmoittaa.
Kyllä tämä tästä... päivä kerrallaan kohti toipumis jaksoa.
torstai 19. marraskuuta 2015
Uusi lääke ja mielensä pahoittaja
Oi voi.. Päivät menee menojaan ja huomisen jälkeen enää 2 vkoa hoitojen päättymiseen.. Eli voiton puolella olen jo.
Alunperin mun piti tällä viikolla kirjoittaa mun ja mun miehen haaveesta ja tavoitteesta hoitojen päättymisen jälkeen, mutta eilen keskiviikkona sain itseni lietsottua sellaisen raivon valtaan, että siinä tavoitteet unohtu ja haaveet siirtyi taka-alalle. Jos tästä asiasta olisin eilen kirjoittanut, niin teksti olisi ollut jokseenkin painokelvotonta.
Maanantai aamun sädehoito + labrat + lääkärin vo meni ihan niin kuin ennenkin. Aamulla huomasin, että ääni oli lähtenyt, hoidoista johtuen kaiketi. Tällä kertaa mulla oli mies mukana Turussa ; näki hänkin nyt minkälaista touhua se on. RTG-hoitajat selittivät hänelle mitä milloinkin tapahtuu. Ja lääkärin vo:lla selitti lääkäri myös hälle asioita.
Tiistaina menin sitten myrkkyjä saamaan,eli labrat olivat olleet ok. Päivä meni pääosin makoillessa, sillä en ollut nukkunut juurikaan edellisyönä, max 4 tuntia. Kotimatkakin taittui jouhevasti, kun Laitilan taksi haki, eikä muita kyytiläisiä ollut. YES!
Koska mulle tuli edellisillä kerroilla jälkipahoinvointia, niin sain nyt uuden pahoinvointilääkkeen suonen sisäisesti, Aloxi, sen vaikutus kestää 5 pv. Ja sen aikana ei saa ottaa sitä Granisetronia. Mutta kyllä se kirveli suonta!! Saattoi myös johtua siitä, että multa oli aikasta pieni suoni kanyloituna. Mutta lääke oli hyvä, ei ainakaan nyt torstai iltaan mennessä ole minkäänlaista kuvotuksen tunnetta tullut. Ennen se alkoi jo keskiviikko iltana.
No sitten tää mua niin suivaannuttanut asia... Tiistai iltana jo miehelleni ihmettelin seuraavaa asiaa: Kun kuitenkin olen korva-, nenä-, ja kurkkutautien osaston potilas, niin onpa kumma, kun tässä hoitoprotokollassa ei ole tämän alan lääkärin vastaanottoa/ tutkimusta tässä puolessa välissä. Keskiviikkona sädehoidon jälkeen soitin sitten sädepolin sairaanhoitajalle ja kysäisin asiasta, kun kuitenkin halusin knk-lääkärin katsovan nieluuni, kun siellä sellainen palan tunne tai jnkl "krettu". Niin hänpä tarjosi vain sitä omaa onkologia/sädelääkäriä mulle. Kysyinkin sitten, että onko tosiaan niin, että jos haluan päästä erikoislääkärille, niin mun mentävä privaatin puolelle? esim. sinne terveystalon pulssiin, jossa kävin elokuussa ja josta sain lähetteen? Hoitaja sai sit mut aivan raivon partaalle, kun aloitti puhumisen mulle , että kuuntele, kun puhun sulle..noi sun oireet on ihan hoitoihin liittyvii ja halutessas pääset huomenna sädehoidon jälkeen tähän polille lääkäriin... Kettu vieköön!! en mä sille halunnut, vaan knk-lääkärille! Ja hoitaja voisi kuunnella minua!! Sitten vielä aloitti sen suolavesi, kamomillatee kurlauksien ohjeistuksen, jotka on oikeesti mulla tiedossa! ja kaikki muutkin, koska en ole tyhmä ja olen lukutaitoinen ja ymmärrän kyllä lukemani niistä ohjepapereista, jotka olen saanut. ... Ja sitten suositteli mulle Caphosol suuvettä...Arrgghhh... Mua alkoi niin sieppaamaan.... Jos mulla olis vaivaa tulla alapäässä, niin enkös silloin pääsis talon sisällä gynekologille? vai kuuluuko taudin/hoidon kuvaan? vaiko huljuttelenko pilluani kamomillateessä ja suolavedessä?? PRKL!! Sain tuon keskiviikkoisen puheluni jotenkin asiallisesti lopetettua... ja olin niin kiukkuinen, niin kiukkuinen... Tuli olo, että tässä taudissa meitä viedään kuin pässiä narussa ja löysässä hirressä; omia aivoja ei saa/voi käyttää..kyllä ruotuun palautetaan...Kaikki on niin valmiiksi ajateltu ja suunniteltu... Ääähh...
Tänään mua valmistelleet rtg-hoitajat kyseli voinnista ja tuota kurkkukivusta ja sanoin,etten keskustele tästä asiasta enempää, vaan menen sinne lääkäriin, minne pääsen ja josta sain lähetteen, kun täällä ei pääse. Oma rtg-hoitaja tuli sitten sädetyksen jälkeen kyselemään hieman lisää tästä jutusta, kun oli tietty kuullut muilta, että olen hippasen ollut äreissäni. Sanoinkin hälle, että kyllä minä niin mieleni oikeesti pahoitin eilisestä puhelusta ja varsinkin siitä millaisen vastauksen sain ja tuntui että mua pidetään tyhmänä ja jotenkin mun oloa ei oteta todesta...
No se siitä sitten ja läksimme mun kuskini H-M:n kanssa kotio päin. Päätimme kuitenkin käydä Kustavin tien varrella olevassa kirppis Wanha Nestorissa joutessamme, kun ei ollut mikään kiirus mihinkään. Ja sitten alkoi puhelin soida. Huomasin, että oli soinnut parikin kertaa. Sädepolin sh oli yrittänyt soittaa. Viimein sain vastattua hänelle ja asia oli kuin olikin se minun mielenpahoitusjuttu. Selvitin hänelle, miltä musta tuntui ja hän oli pahoillaan , että olin saanut hänen puheestaan sellaisen kuvan, kuin olin saanut. Koska olin jo jkv rauhoittunut tuosta asiasta,sanoinkin, että ei tässä nyt mitään peruuttamatonta ole tapahtunut eikä ole mikään maan kaato asia. Tämä asia on minun puoleltani ihan ok ja selvitetty.
Että näin. Luulenpa, että hoitaja raukka taisi olla vaan sijaiskärsijä mun pahassa olossani..tai jossain sellaisessa. Onneksi se asia kuitenkin selvisi. Mutta silti ihmettelen tätä protokolla asiaa... luulisi olevan joku välikatselmus tässä syövan hoidossa???
BTW: en ostanut sitä Caphosol suuvettä vaikkas lupasin sille hoitaja, sillä SE MAKSAA 170 € !!! Ja yksi pullo kestää viikon? vähän toista? eikä ole edes kelakorvattava...
Huomenna uusipäivä..katotaan mitä se tuo tullessaan.. :)
Alunperin mun piti tällä viikolla kirjoittaa mun ja mun miehen haaveesta ja tavoitteesta hoitojen päättymisen jälkeen, mutta eilen keskiviikkona sain itseni lietsottua sellaisen raivon valtaan, että siinä tavoitteet unohtu ja haaveet siirtyi taka-alalle. Jos tästä asiasta olisin eilen kirjoittanut, niin teksti olisi ollut jokseenkin painokelvotonta.
Maanantai aamun sädehoito + labrat + lääkärin vo meni ihan niin kuin ennenkin. Aamulla huomasin, että ääni oli lähtenyt, hoidoista johtuen kaiketi. Tällä kertaa mulla oli mies mukana Turussa ; näki hänkin nyt minkälaista touhua se on. RTG-hoitajat selittivät hänelle mitä milloinkin tapahtuu. Ja lääkärin vo:lla selitti lääkäri myös hälle asioita.
Tiistaina menin sitten myrkkyjä saamaan,eli labrat olivat olleet ok. Päivä meni pääosin makoillessa, sillä en ollut nukkunut juurikaan edellisyönä, max 4 tuntia. Kotimatkakin taittui jouhevasti, kun Laitilan taksi haki, eikä muita kyytiläisiä ollut. YES!
Koska mulle tuli edellisillä kerroilla jälkipahoinvointia, niin sain nyt uuden pahoinvointilääkkeen suonen sisäisesti, Aloxi, sen vaikutus kestää 5 pv. Ja sen aikana ei saa ottaa sitä Granisetronia. Mutta kyllä se kirveli suonta!! Saattoi myös johtua siitä, että multa oli aikasta pieni suoni kanyloituna. Mutta lääke oli hyvä, ei ainakaan nyt torstai iltaan mennessä ole minkäänlaista kuvotuksen tunnetta tullut. Ennen se alkoi jo keskiviikko iltana.
No sitten tää mua niin suivaannuttanut asia... Tiistai iltana jo miehelleni ihmettelin seuraavaa asiaa: Kun kuitenkin olen korva-, nenä-, ja kurkkutautien osaston potilas, niin onpa kumma, kun tässä hoitoprotokollassa ei ole tämän alan lääkärin vastaanottoa/ tutkimusta tässä puolessa välissä. Keskiviikkona sädehoidon jälkeen soitin sitten sädepolin sairaanhoitajalle ja kysäisin asiasta, kun kuitenkin halusin knk-lääkärin katsovan nieluuni, kun siellä sellainen palan tunne tai jnkl "krettu". Niin hänpä tarjosi vain sitä omaa onkologia/sädelääkäriä mulle. Kysyinkin sitten, että onko tosiaan niin, että jos haluan päästä erikoislääkärille, niin mun mentävä privaatin puolelle? esim. sinne terveystalon pulssiin, jossa kävin elokuussa ja josta sain lähetteen? Hoitaja sai sit mut aivan raivon partaalle, kun aloitti puhumisen mulle , että kuuntele, kun puhun sulle..noi sun oireet on ihan hoitoihin liittyvii ja halutessas pääset huomenna sädehoidon jälkeen tähän polille lääkäriin... Kettu vieköön!! en mä sille halunnut, vaan knk-lääkärille! Ja hoitaja voisi kuunnella minua!! Sitten vielä aloitti sen suolavesi, kamomillatee kurlauksien ohjeistuksen, jotka on oikeesti mulla tiedossa! ja kaikki muutkin, koska en ole tyhmä ja olen lukutaitoinen ja ymmärrän kyllä lukemani niistä ohjepapereista, jotka olen saanut. ... Ja sitten suositteli mulle Caphosol suuvettä...Arrgghhh... Mua alkoi niin sieppaamaan.... Jos mulla olis vaivaa tulla alapäässä, niin enkös silloin pääsis talon sisällä gynekologille? vai kuuluuko taudin/hoidon kuvaan? vaiko huljuttelenko pilluani kamomillateessä ja suolavedessä?? PRKL!! Sain tuon keskiviikkoisen puheluni jotenkin asiallisesti lopetettua... ja olin niin kiukkuinen, niin kiukkuinen... Tuli olo, että tässä taudissa meitä viedään kuin pässiä narussa ja löysässä hirressä; omia aivoja ei saa/voi käyttää..kyllä ruotuun palautetaan...Kaikki on niin valmiiksi ajateltu ja suunniteltu... Ääähh...
Tänään mua valmistelleet rtg-hoitajat kyseli voinnista ja tuota kurkkukivusta ja sanoin,etten keskustele tästä asiasta enempää, vaan menen sinne lääkäriin, minne pääsen ja josta sain lähetteen, kun täällä ei pääse. Oma rtg-hoitaja tuli sitten sädetyksen jälkeen kyselemään hieman lisää tästä jutusta, kun oli tietty kuullut muilta, että olen hippasen ollut äreissäni. Sanoinkin hälle, että kyllä minä niin mieleni oikeesti pahoitin eilisestä puhelusta ja varsinkin siitä millaisen vastauksen sain ja tuntui että mua pidetään tyhmänä ja jotenkin mun oloa ei oteta todesta...
No se siitä sitten ja läksimme mun kuskini H-M:n kanssa kotio päin. Päätimme kuitenkin käydä Kustavin tien varrella olevassa kirppis Wanha Nestorissa joutessamme, kun ei ollut mikään kiirus mihinkään. Ja sitten alkoi puhelin soida. Huomasin, että oli soinnut parikin kertaa. Sädepolin sh oli yrittänyt soittaa. Viimein sain vastattua hänelle ja asia oli kuin olikin se minun mielenpahoitusjuttu. Selvitin hänelle, miltä musta tuntui ja hän oli pahoillaan , että olin saanut hänen puheestaan sellaisen kuvan, kuin olin saanut. Koska olin jo jkv rauhoittunut tuosta asiasta,sanoinkin, että ei tässä nyt mitään peruuttamatonta ole tapahtunut eikä ole mikään maan kaato asia. Tämä asia on minun puoleltani ihan ok ja selvitetty.
Että näin. Luulenpa, että hoitaja raukka taisi olla vaan sijaiskärsijä mun pahassa olossani..tai jossain sellaisessa. Onneksi se asia kuitenkin selvisi. Mutta silti ihmettelen tätä protokolla asiaa... luulisi olevan joku välikatselmus tässä syövan hoidossa???
BTW: en ostanut sitä Caphosol suuvettä vaikkas lupasin sille hoitaja, sillä SE MAKSAA 170 € !!! Ja yksi pullo kestää viikon? vähän toista? eikä ole edes kelakorvattava...
Huomenna uusipäivä..katotaan mitä se tuo tullessaan.. :)
perjantai 13. marraskuuta 2015
Vähän pizzaa ja paljon väsymystä ja etovaa oloa
Tää viikko meni samaan malliin kuin viime viikkokin, erotuksena kuitenkin se, että nyt on aivan kamala väsymys iskenyt. Mä vaan nukkuisisin.
Maanantain lääkäri käynti sujui ihan normisti, ja labratkin olivat ihan hyvät. Eli tiistainen sytopäivä meni normisti.Mutta matkat..huh..
Menomatka:
Paluumatkalla mammat jutteli:
Ensi viikolla pyydänkin ihan omaa kyytiä , ei jaksa kuunnella noita mammojen höpötyksiä.
Tiistaina myös sai mun makunystyrät jotain extraa... Tytär tuli hakemaan meidän "Vanessaa" ( Nissan Vanette = Vanessa ) ja halusi nälissään jotain syödä-- Pakastimesta löytyi valmispizza ja ai että se tuoksui IHANALLE!! Halusin tingilläkin maistaa sitä ja ja se jopa maistui 30% pizzalle... maistelin peräti 4 teelusikallisen verran. Siihen se sit jäi... enempää ei pystynyt maisteleen.
Mutta tää väsymys.. Mua väsyttää aivan mahdottomasti. Iltapäivällä meen pikkupäikkäreille ja ne kestää vaatimattomat 3-4 h. Ja oon aivan sikeässä unessa. Ja illalla taas odottaa, että pääsee nukkumaan.
Ja pahoinvointi ; se alkoi taas torstaina. Tänään oli soitettava sädepolille, etten kykene itse ajamaan sinne. Jotenkin toivon, että olisivat sanoneet, että jää kotiin, mutta ei. Lupasivat kysyä lääkäriltä saisinko taksilapun ja soittivat sitten takaisin, että lupa myönnetty. Eli taksilla sitten kävin tänään Turussa. Ja sen päälle vetäisin yli 3 h unet.
Huomenna saisi paha olo loppua, sillä illalla olisi tiedossa esikoisen 30-vuotis pippalot. Sinne olisi tarjoitus mennä ja ollakin jonkin aikaa.
Hyvää viikonloppua kaikille !
Maanantain lääkäri käynti sujui ihan normisti, ja labratkin olivat ihan hyvät. Eli tiistainen sytopäivä meni normisti.Mutta matkat..huh..
Menomatka:
"Onpas mulla kaveri taksin takapenkillä 😜 Irrotti turvavyön, kun ei halunnut pitää sitä kun se kiristää.. Oli avaamassa miltei ovea kun yritti ikkunaa auki kun oli liian kuuma..koko ajan räplää turvavyötään. Kun sanoin että laki vaatii vyön,niin kysyi multa että missäs mun on.. Joo..ikää ei ollut 5 vaan lähemmäs 85.. On se ärhäkkä mumma.... 😁 "
Paluumatkalla mammat jutteli:
" Kyl nin pali vahuksii sorretaan ja kaikki maksaa ja vuokra nousee ja samassa lauseessa puhutaan kesämökistä,joka kaiketi meren rannalla??? ja omavastuu nousee ja vanhuksil ei ol rahaa ja turhaan syötetty alzheimer lääkkeitä 6 v,silläkin rahal olisi päässy lomalle.. Verikokeita ei oteta,kun on kallista ja kyl kamalaa kun vanhaksi tulee ja sairastuu.... Miten noi saa hiljaaseksi? Vedänkä syöpäkortin esiin?? Mun särkee pääni!! "
Ensi viikolla pyydänkin ihan omaa kyytiä , ei jaksa kuunnella noita mammojen höpötyksiä.
Tiistaina myös sai mun makunystyrät jotain extraa... Tytär tuli hakemaan meidän "Vanessaa" ( Nissan Vanette = Vanessa ) ja halusi nälissään jotain syödä-- Pakastimesta löytyi valmispizza ja ai että se tuoksui IHANALLE!! Halusin tingilläkin maistaa sitä ja ja se jopa maistui 30% pizzalle... maistelin peräti 4 teelusikallisen verran. Siihen se sit jäi... enempää ei pystynyt maisteleen.
Mutta tää väsymys.. Mua väsyttää aivan mahdottomasti. Iltapäivällä meen pikkupäikkäreille ja ne kestää vaatimattomat 3-4 h. Ja oon aivan sikeässä unessa. Ja illalla taas odottaa, että pääsee nukkumaan.
Ja pahoinvointi ; se alkoi taas torstaina. Tänään oli soitettava sädepolille, etten kykene itse ajamaan sinne. Jotenkin toivon, että olisivat sanoneet, että jää kotiin, mutta ei. Lupasivat kysyä lääkäriltä saisinko taksilapun ja soittivat sitten takaisin, että lupa myönnetty. Eli taksilla sitten kävin tänään Turussa. Ja sen päälle vetäisin yli 3 h unet.
Huomenna saisi paha olo loppua, sillä illalla olisi tiedossa esikoisen 30-vuotis pippalot. Sinne olisi tarjoitus mennä ja ollakin jonkin aikaa.
Hyvää viikonloppua kaikille !
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)