sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Nyt ei jaksa hymyillä


Tää viikko tähän astisista hoitoviikoista kaiketi se kamalin. Kova "turnausväsymys" ja kipu iski totaalisesti. Vaikka sainkin kipulaastarin ja siihen lisäksi vielä tarvittavat Oxynormit ja vielä ne näyte Caphosolit, niin kipu tuntui lisääntyvän.
Toi Apulannan " Koneeseen kadonnut" biisin alku ( sininen teksti) kuvaa olotilaani hyvin.
Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää
Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa
Maailman pisimmät tunnit
niiden otteeseen jää kiinni
Niitä kantaa loppuun asti
vaikka itse ei aina huomaa
Millainen on se taivas
jota ei löydetty koskaan
Olen kuullut paljon siitä
osan jopa omasta suustani
Voi niin pitkälle jaksaa
kun itsellensä vakuuttaa

Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää
Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa

Joku meistä on onneton
palanut mutta tunnoton
katuva mutta uskoton
enemmän kuin rauhaton
Periaate on ehdoton
perustelu on aukoton
yhtälö ehkä mahdoton
Miten niin muka armoton?
Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää

Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa

Kamalasti tein suunnitelmia, mitä kaikkea alan tekemään joulun hyväksi , mutta mikään ei tainnut toteutua. Tiistainen kemopäiväkin tuntuu olevan jossain sumun takana. Yöt menivät todella huonosti, nukutuksi sain vain pätkittäin, kun kipu nielussa herätti ottamaan lisälääkettä. Sädehoidoissa kävin taksin kanssa, koska sain siihen luvan ja omalla autolla ajaminen ei olisi tullut kysymykseenkään, ihan rättipoikkiväsynyt olin.
Torstai oli kuitenkin "hemmottelupäivä"  Olin tilannut itselleni jalkahoitajan. Ihanaa hoitoa parin tunnin ajan ja jalat tuntuivat niin kevyeltä sen jälkeen. Kiitos Tiia.

Keskusteltiin miehen kanssa siitä kalliista Caphosol suu/kurlausvedestä. Siitä tuntui olevan apua.  Joten kävin kävin sitten apteekissa tilaamassa sitä. HUH.. reilun viikon satsi 170 egee.. Mutta sitä saan vasta maananataina. Viikonloppuna pitää käyttää niitä näytteitä varoen ja säästellen, että pärjään maanantaihin. Välillä käytin vaan puolikkaan, .että sain satsin riittämään.

Ja se nukkuminen. Saan solumyrkkyjen yhteydessä kortisonia suoneen estämään pahoinvointia ja myös tabletteina 3 päivän ajan sytojen jälkeen ja se saa mut käymään ylikierroksilla. Siihen lisätään vielä oxyt, niin soppa on valmis. Yöt on muutenkin mulla levottomia, kun olen kova puhumaan unissani ihan terveenä ollessanikin, mutta nyt aivan mahdottomia. Heti kun nukahdan, niin havahdun hereille, kun huudan ääneen. Sitä saattaa kestää tunninkin. Ja mä nukahdan kyl heti sen huudon jälkeen, mutta olo on kuin jossain painajaisessa olisin.
Viikonloppu meni sitten niitten kipujen merkeissä ja istumalla  sohvan nurkassa ja virkkaustyö käsissä. Innostuin taas virkkaamaan ja kutomaan, kun tuota luppooaikaa tuntuu olevan. :) Monta erilaista työtä vaiheessa; sukkia, virkattuja valopalloja, jungle beanie hattu/pipo, virkattuja "mariskooleja" (tärkit puuttuu. ) ja uusipunainen joulumatto olohuoneeseen; Malli: tulppaani.

Tän blogin päivittäminenkin ; jotenkin ei vaan ole jaksanut...mitään... ja onko niin pakko jaksaakaan??Ei tämä nyt mitään pakkopullaa pidä olla, vai kuinka?


Sunnuntai oli sit todella ankea päivä. Mieskin oli jossain puhaltamassa ringetteä tai kiekkoa..Mä olin jo valmis lähtemään osastolle. Nielun kipu oli ihan jäätävä. Silmän mustuaiset neulanpään kokoisina ja alaspäin roikkuvat suupielet kun katsoi mua peilistä takaisin, tunsin todella olevani sairas..syöpäsairas. Soitin tyksin syöpäosastolle ja selitin tilanteen; no eihän se nyt niin mennyt, että AINA pääsee osastolle.. Osastolle pääsee sillai "heti", kun on arki ja virka-aika, ja lääkäri on talossa. Muuten tultava oman kunnan päivystyksen kautta.

Jäin siis vielä yhdeksi yöksi kotiin. Sen verran soitin Ugiin päivystykseen, että lääkäri antoi mulle uudet ohjeet , jotta paljonko sitä Oxynormia voin ottaa illan ja yön aikana.  5 mg on siis kerta-annos ja luvalla sain ottaa 12-15 annosta/ vrk. 

Illalla pakkasin laukkuni valmiiksi aamua varten.  Vanhin tytärkin tuli illalla meille; olisi mulla maanantaina kuskina. Hyvä niin. Ei  tartte taksilla kulkea. Oikein jo odotan osastolle pääsyä, että saa lääkityksen kondikseen ja kivut pois.