keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Eka kerta..

Ihmiset muistavat erilaisia asioita, varsinkin niitä "eka kertoja" Eka ihastuminen, eka suudelma, eka poika/tyttöystävä, eka raskaus jne. Mulle tuli taas uusi "eka kerta" ...eka sädehoito..

Päivälleen kuukausi sitten sain varmuuden diagnoosista ja nyt sitten "SE" alkoi.. Hoidot..sädehoidot.

Yleensä näihin ekoihin ,kertoihin liittyy myös toinen ihminen, niin minunkin. Sain seurakseni Turkuun hyvän ystävän yli 20 v ajalta. ihmisen, joka myös joutunut katsomaan syöpää läheisen näkökulmasta. Ihmisen, jonka huumorintaju sekä tilanne taju ovat vertaansa vailla.  Hän itse ehdotti tulevansa mukaan, jos vain kelpaa. Kelpasihan tuo, kun vanhin tytär ei päässyt, eikä näillä näkymin saanut torstaillekaan "pekkasta".

Minä huono aamuherääjä  olin jo hereillä klo 6 ja tein sitten vanhalle työkamulle lupaamiani kampanisuja, jotka vein sitten sairaalareissullani hänelle sydänosastolle. 
Alun perin sädehoito-aika piti olla klo 10, mutta se siirrettiinkiin alkavaksi klo 13, kone huoltojen takia. Ja lähtökin viivästyi sen verran, että piti jo soittaa että myöhästyn muutaman minuutin.

Pääsinkin heti sisään, kun olin ilmoitautunut ja ystävä seurasi perässä ja sai napsastua muutaman kuvankin. (seuraavilla kerroilla ei tarvitse enää ilmoittautua, vaan marssia eteenpäin odotustilaan)
Maski
  

 Ensi  riisutaan yläosa paljaaksi ja maski asetellaan tarkasti kasvoille ennen hoitojen alkamista ja kiinnitetään alustaan kiinni.

Tarkistetaan asento, että se on sama kuin maskia tehtäessä.
Koekuvaukset ja niin sitten sädehoito voi alkaa. Jotakuinkin vartti siinä taisi kaikkineen mennä aikaa.

Maski paikoillaan 
h
Koko hoito paketissa


j Ja eikä tuntunut missään. Hippasen se tietty jänskätti, mutta kun tiesin, ettei se satu,  niin mikäs siinä ollessa. Tätä tää nyt sit on seuraavat 7 viikkoa.
Hoidon jälkeen sain torstain ajan, joka olisi klo 14.45. Jotenkin sitä olisi toivonut, että ajat olisivat kaikki aamuaikoja, niin ei menisi koko päivä odotellessa.
Käytiin vielä kahvilla ja jäätelöllä ja sitten kotiin päin. Kuski reppana oli hivenen epäuskoinen, että mennäänkö samaa reittiä muka kotiin, kun tultiin, mutta uskoi sitten. Hivenen epäilin hänen ajotaitojaan, mutta vastaukseksi sain, että kyllä hän ajaa osaa, mutta kun hänellä ei ole suunnasta tietoakaan. Jeps... Näillä mennään.. :)
Lähettelin matkalla kuvia joissa maski on paikoillaan. Ystäväni oli sitä mieltä, ettei sellasia voi lapsille laittaa, mutta sanoin lasten olevan jo aikuisia, joten eiköhän he kestä. Totta puhuakseni, on se lähikuva aikasta härön näköinen, jossa makaan se maski kasvoilla..

Illalla tytär soitti, että olikin saanut "pekkaspäivän" torstaille ja hän tulisi sitten aamusella kun heräilee. Hyvä juttu, koska Peggy hieman ilmoitteli itsestään, ja oli aikasta kipeä, mutta ajattelin sen kuuluvan asiaan.

Peggyn huuhtelu ja pyörittely sujui hyvin, mutta särkylääkkeitä piti ottaa 3-4 tunnin välein, sen verran oli kipeä.

Huomasin myös eka kerran jälkeen, että takanielu on kummallisen kuivan tuntuinen.. ?? Voiko jo oikeasti olla ? ja imusolmukkeetkin  leuan alla hivenen turvoksissa?

Huomenna torstaina suunnitelmissa käydä hakemassa apteekista pahoinvointilääkkeet jo valmiiksi ensi viikkoa ajatellen ja ystäväkin kyseli, että jos kahvia saisi heti aamusella. Jo vain se sopi.