Nyt ei jaksa hymyillä

Tää viikko tähän astisista hoitoviikoista kaiketi se kamalin. Kova "turnausväsymys" ja kipu iski totaalisesti. Vaikka sainkin kipulaastarin ja siihen lisäksi vielä tarvittavat Oxynormit ja vielä ne näyte Caphosolit, niin kipu tuntui lisääntyvän.
Toi Apulannan " Koneeseen kadonnut" biisin alku ( sininen teksti) kuvaa olotilaani hyvin.

Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää

Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa

Maailman pisimmät tunnit
niiden otteeseen jää kiinni
Niitä kantaa loppuun asti
vaikka itse ei aina huomaa

Millainen on se taivas
jota ei löydetty koskaan
Olen kuullut paljon siitä
osan jopa omasta suustani

Voi niin pitkälle jaksaa
kun itsellensä vakuuttaa

Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää

Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa

Joku meistä on onneton
palanut mutta tunnoton
katuva mutta uskoton
enemmän kuin rauhaton

Periaate on ehdoton
perustelu on aukoton
yhtälö ehkä mahdoton
Miten niin muka armoton?

Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää

Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa

Kamalasti tein suunnitelmia, mitä kaikkea alan tekemään joulun hyväksi , mutta mikään ei tainnut toteutua. Tiistainen kemopäiväkin tuntuu olevan jossain sumun takana. Yöt menivät todella huonosti, nukutuksi sain vain pätkittäin, kun kipu nielussa herätti ottamaan lisälääkettä. Sädehoidoissa kävin taksin kanssa, koska sain siihen luvan ja omalla autolla ajaminen ei olisi tullut kysymykseenkään, ihan rättipoikkiväsynyt olin.
Torstai oli kuitenkin "hemmottelupäivä"  Olin tilannut itselleni jalkahoitajan. Ihanaa hoitoa parin tunnin ajan ja jalat tuntuivat niin kevyeltä sen jälkeen. Kiitos Tiia.

Keskusteltiin miehen kanssa siitä kalliista Caphosol suu/kurlausvedestä. Siitä tuntui olevan apua.  Joten kävin kävin sitten apteekissa tilaamassa sitä. HUH.. reilun viikon satsi 170 egee.. Mutta sitä saan vasta maananataina. Viikonloppuna pitää käyttää niitä näytteitä varoen ja säästellen, että pärjään maanantaihin. Välillä käytin vaan puolikkaan, .että sain satsin riittämään.

Ja se nukkuminen. Saan solumyrkkyjen yhteydessä kortisonia suoneen estämään pahoinvointia ja myös tabletteina 3 päivän ajan sytojen jälkeen ja se saa mut käymään ylikierroksilla. Siihen lisätään vielä oxyt, niin soppa on valmis. Yöt on muutenkin mulla levottomia, kun olen kova puhumaan unissani ihan terveenä ollessanikin, mutta nyt aivan mahdottomia. Heti kun nukahdan, niin havahdun hereille, kun huudan ääneen. Sitä saattaa kestää tunninkin. Ja mä nukahdan kyl heti sen huudon jälkeen, mutta olo on kuin jossain painajaisessa olisin.
Viikonloppu meni sitten niitten kipujen merkeissä ja istumalla  sohvan nurkassa ja virkkaustyö käsissä. Innostuin taas virkkaamaan ja kutomaan, kun tuota luppooaikaa tuntuu olevan. :) Monta erilaista työtä vaiheessa; sukkia, virkattuja valopalloja, jungle beanie hattu/pipo, virkattuja "mariskooleja" (tärkit puuttuu. ) ja uusipunainen joulumatto olohuoneeseen; Malli: tulppaani.

Tän blogin päivittäminenkin ; jotenkin ei vaan ole jaksanut...mitään... ja onko niin pakko jaksaakaan??Ei tämä nyt mitään pakkopullaa pidä olla, vai kuinka?


Sunnuntai oli sit todella ankea päivä. Mieskin oli jossain puhaltamassa ringetteä tai kiekkoa..Mä olin jo valmis lähtemään osastolle. Nielun kipu oli ihan jäätävä. Silmän mustuaiset neulanpään kokoisina ja alaspäin roikkuvat suupielet kun katsoi mua peilistä takaisin, tunsin todella olevani sairas..syöpäsairas. Soitin tyksin syöpäosastolle ja selitin tilanteen; no eihän se nyt niin mennyt, että AINA pääsee osastolle.. Osastolle pääsee sillai "heti", kun on arki ja virka-aika, ja lääkäri on talossa. Muuten tultava oman kunnan päivystyksen kautta.

Jäin siis vielä yhdeksi yöksi kotiin. Sen verran soitin Ugiin päivystykseen, että lääkäri antoi mulle uudet ohjeet , jotta paljonko sitä Oxynormia voin ottaa illan ja yön aikana.  5 mg on siis kerta-annos ja luvalla sain ottaa 12-15 annosta/ vrk. 

Illalla pakkasin laukkuni valmiiksi aamua varten.  Vanhin tytärkin tuli illalla meille; olisi mulla maanantaina kuskina. Hyvä niin. Ei  tartte taksilla kulkea. Oikein jo odotan osastolle pääsyä, että saa lääkityksen kondikseen ja kivut pois.

Kivun selätystä

Toiseksi viimeinen viikko pyörähti sitten käyntiin näitten mun hoitojeni osalta.  Enää 9 Turun reissua. YH-DEK-SÄN... Vähiin käy ennen kuin loppuu.

Viikonloppu oli jotenkin haikea. Lauantaina oli meidän 8 vuotishääpäivä ja NORMAALISTI olisimme jossain kaukana poissa. Mutta tämä vuosi teki sitten poikkeuksen. Uloskaan ei voinut mennä syömään, kun suun kautta ei pysty eikä kykene syömään mitään muuta kuin vettä. Ja sekin alkoi tuottamaan vaikeuksia... Mutta iloa kuitenkin tuotti se, että nyt pääsi ihanan pikkumiehen, mummin murun, 5-vuotis synttäreille.

Perjantaina, sädehoitoreissun yhteydessä,kävin sitten myös lääkärin juttusilla. En kylläkään siitä asiasta, josta aiemmin kiukuspäitten kirjoottelin, vaan aivan muusta. Peggy nimittäin alkoi jo torstaina falskaamaan. Harsotaitos, joka on Peggyn juuren ympärillä suojana, olikin yhtäkkiä aivan verinen. Ja sitä oli aikasta runsaasti. Ja vatsan sisäpuolen levy ikään kuin hankasi...Olin ottanut pahimmista vuodoista kuvan ja näytin sitä hoitajille, jotka sitten ohjasivat mut lääkärin puheille.
Oma lääkärini otti pienen konsultaatio puhelun Peggy-letkuun "erikoistuneelle" korvalääkärille J. Rekolalle, joka selitti mistä vuoto johtuuu; Selittelemättä ja kaunistelematta asiaa, syy on yksinkertainen... paska ei kulje. Sytostaatit ja kipulääkkeet ym. pistävät suolen ummelle ja se taas aiheuttaa sen, että mahalaukkuun tulee painetta, joka purkautuu sitten peggyn kautta ulos. Ei sieltä mitään paskaa valunut, mutta vatsan sisältöä happoineen ja se vatsan puoleinen levy, joka pitää Peggyn paikoillaan liikkuu ja hankaa  siellä ja saattaa hieman ärsyttää limakalvoja ja sitä kautta mennä vereslihalle. Eli lisää vatsantoimituslääkkeitä kehiin; Smartlaxia pari pussia Laxoberonia 10 gtt eli tippaa/päivä.

Kipu tuli sitten seurakseni. Yllättävän nopeasti vointi meni huonompaan. Siis itse ajattelin, että vointi pikkuhiljaa hiipuisi huonompaan, mutta ei..ihan kunnon ryminällä kaikki tapahtui.  Äänihän ollut jo viikon poissa. Mutta nyt tuli kurkkukipu ja nielemisvaikeudet. Ja puhuminenkin sattuu. Panacodit ei enää tahtoneet riittää, vaan iltaisin oli otettava 600 mg buranaa, että pärjään yön yli. Onneksi olen pystynyt nukkumaan yöt. Illalla tuli itku, kun alkoi pelottamaan kivun laatu... muistissa vielä risanpoiston jälkeinen kipu... No tämä ei onneksi säteile korvaan... ainakaan vielä. Ja itkeminenkin sattui kurkkuun ...

Tänään lääkärin vo:lla pääsi myös itku. Kuin myös odotushuoneessa. Harmitti, sattui, vitutti ja ketutti. Kipulääkkeet laitettiin uusiksi; Oxynorm mixtuuraa ja Durogesiq -laastari. Laastari alkaa vasta vaikuttamaan 12 h kuluttua, joten Oxya sit otettava reippaasti siihen asti.  Caphosol suuvettä sain myös kokeeksi kotiin. 15 kpl. Säästelen niitä yöksi.

Huomenna sytopäivä; labrat olleet kaiketi normaalit, kun soittoa ei kuulunut.  Kela taksi tilattu ja kellonaikakin tarkistettu, kun unohtivat aamulla mulle sen ilmoittaa.

Kyllä tämä tästä... päivä kerrallaan kohti toipumis jaksoa.

Uusi lääke ja mielensä pahoittaja

Oi voi.. Päivät menee menojaan ja huomisen jälkeen enää 2 vkoa hoitojen päättymiseen.. Eli voiton puolella olen jo.

Alunperin mun piti tällä viikolla kirjoittaa mun ja mun miehen haaveesta ja tavoitteesta hoitojen päättymisen jälkeen, mutta eilen keskiviikkona sain itseni lietsottua sellaisen raivon valtaan, että siinä tavoitteet unohtu ja haaveet siirtyi taka-alalle. Jos tästä asiasta olisin eilen kirjoittanut, niin teksti olisi ollut jokseenkin painokelvotonta.


Maanantai aamun sädehoito + labrat + lääkärin vo  meni ihan niin kuin ennenkin. Aamulla huomasin, että ääni oli  lähtenyt, hoidoista johtuen kaiketi. Tällä kertaa mulla oli mies mukana Turussa ; näki hänkin nyt  minkälaista  touhua se on. RTG-hoitajat selittivät hänelle mitä milloinkin tapahtuu. Ja lääkärin vo:lla selitti lääkäri myös hälle asioita.

Tiistaina menin sitten myrkkyjä saamaan,eli labrat olivat olleet ok. Päivä meni pääosin makoillessa, sillä en ollut nukkunut juurikaan edellisyönä, max 4 tuntia. Kotimatkakin taittui jouhevasti, kun Laitilan taksi haki, eikä muita kyytiläisiä ollut. YES!

Koska mulle tuli edellisillä kerroilla jälkipahoinvointia, niin sain nyt uuden pahoinvointilääkkeen suonen sisäisesti, Aloxi,  sen vaikutus kestää 5 pv. Ja sen aikana ei saa ottaa sitä Granisetronia. Mutta kyllä se kirveli suonta!! Saattoi myös johtua siitä, että multa oli aikasta pieni suoni kanyloituna. Mutta lääke oli hyvä, ei ainakaan nyt torstai iltaan mennessä ole minkäänlaista kuvotuksen tunnetta tullut. Ennen se alkoi jo keskiviikko iltana.

No sitten tää mua niin suivaannuttanut asia...  Tiistai iltana jo miehelleni ihmettelin seuraavaa asiaa: Kun kuitenkin olen korva-, nenä-, ja kurkkutautien osaston potilas, niin onpa kumma, kun tässä hoitoprotokollassa ei ole tämän alan lääkärin vastaanottoa/ tutkimusta tässä puolessa välissä. Keskiviikkona sädehoidon jälkeen soitin sitten sädepolin sairaanhoitajalle ja kysäisin asiasta, kun kuitenkin halusin knk-lääkärin katsovan nieluuni, kun siellä sellainen palan tunne tai jnkl "krettu". Niin hänpä tarjosi vain sitä omaa onkologia/sädelääkäriä mulle. Kysyinkin sitten, että onko tosiaan niin, että jos haluan päästä erikoislääkärille, niin mun mentävä privaatin puolelle? esim. sinne terveystalon pulssiin, jossa kävin elokuussa ja josta sain lähetteen? Hoitaja sai sit mut aivan raivon partaalle, kun aloitti puhumisen mulle , että kuuntele, kun puhun sulle..noi sun oireet on ihan hoitoihin liittyvii ja halutessas  pääset huomenna sädehoidon jälkeen tähän polille lääkäriin...  Kettu vieköön!! en mä sille halunnut, vaan knk-lääkärille! Ja hoitaja voisi kuunnella minua!! Sitten vielä aloitti sen suolavesi, kamomillatee kurlauksien ohjeistuksen, jotka on oikeesti mulla tiedossa! ja kaikki  muutkin, koska en ole tyhmä ja olen lukutaitoinen ja ymmärrän kyllä lukemani niistä ohjepapereista, jotka olen saanut. ... Ja sitten suositteli mulle Caphosol suuvettä...Arrgghhh... Mua alkoi niin sieppaamaan.... Jos mulla olis vaivaa tulla alapäässä, niin enkös silloin pääsis talon sisällä gynekologille? vai kuuluuko taudin/hoidon kuvaan? vaiko huljuttelenko pilluani kamomillateessä ja suolavedessä??  PRKL!! Sain tuon keskiviikkoisen puheluni jotenkin asiallisesti lopetettua... ja olin niin kiukkuinen, niin kiukkuinen... Tuli olo, että tässä taudissa meitä viedään kuin pässiä narussa ja löysässä hirressä; omia  aivoja ei saa/voi käyttää..kyllä ruotuun palautetaan...Kaikki on niin valmiiksi ajateltu ja suunniteltu...  Ääähh...

Tänään mua valmistelleet rtg-hoitajat kyseli voinnista ja tuota kurkkukivusta ja sanoin,etten keskustele tästä asiasta enempää, vaan menen sinne lääkäriin, minne pääsen ja josta sain lähetteen,  kun täällä ei pääse.  Oma rtg-hoitaja tuli sitten sädetyksen jälkeen kyselemään hieman lisää tästä jutusta, kun oli tietty kuullut muilta, että olen hippasen ollut äreissäni. Sanoinkin hälle, että kyllä minä niin mieleni oikeesti pahoitin eilisestä puhelusta ja varsinkin siitä millaisen vastauksen sain ja tuntui että mua pidetään tyhmänä ja jotenkin mun oloa ei oteta todesta...

No se siitä sitten ja läksimme mun kuskini H-M:n kanssa kotio päin. Päätimme kuitenkin käydä Kustavin tien varrella olevassa kirppis Wanha Nestorissa joutessamme, kun ei ollut mikään kiirus mihinkään. Ja sitten alkoi puhelin soida. Huomasin, että oli soinnut parikin kertaa. Sädepolin sh oli yrittänyt soittaa. Viimein sain vastattua hänelle ja asia oli kuin olikin se minun mielenpahoitusjuttu. Selvitin hänelle, miltä musta tuntui ja hän oli pahoillaan , että olin saanut hänen puheestaan sellaisen  kuvan, kuin olin saanut. Koska olin jo jkv rauhoittunut tuosta asiasta,sanoinkin, että ei tässä nyt mitään peruuttamatonta ole tapahtunut eikä ole mikään maan kaato asia. Tämä asia on minun  puoleltani ihan ok ja selvitetty.

Että näin. Luulenpa, että hoitaja raukka taisi olla vaan sijaiskärsijä mun pahassa olossani..tai jossain sellaisessa. Onneksi se asia kuitenkin selvisi. Mutta silti ihmettelen tätä protokolla asiaa... luulisi olevan joku välikatselmus tässä syövan hoidossa???

BTW: en ostanut sitä Caphosol suuvettä vaikkas lupasin sille hoitaja, sillä SE MAKSAA 170 € !!! Ja yksi pullo kestää viikon? vähän toista? eikä ole edes kelakorvattava...

Huomenna uusipäivä..katotaan mitä se tuo tullessaan.. :)

Vähän pizzaa ja paljon väsymystä ja etovaa oloa

Tää viikko meni samaan malliin kuin viime viikkokin, erotuksena kuitenkin se, että nyt on aivan kamala väsymys iskenyt. Mä vaan nukkuisisin.

Maanantain lääkäri käynti sujui ihan normisti, ja labratkin olivat ihan hyvät. Eli tiistainen sytopäivä meni normisti.Mutta matkat..huh..

Menomatka:

"Onpas mulla kaveri taksin takapenkillä 😜 Irrotti turvavyön, kun ei halunnut pitää sitä kun se kiristää.. Oli avaamassa miltei ovea kun yritti ikkunaa auki kun oli liian kuuma..koko ajan räplää turvavyötään. Kun sanoin että laki vaatii vyön,niin kysyi multa että missäs mun on.. Joo..ikää ei ollut 5 vaan lähemmäs 85.. On se ärhäkkä mumma.... 😁  "

Paluumatkalla mammat jutteli:

 " Kyl nin pali vahuksii sorretaan ja kaikki maksaa ja vuokra nousee ja samassa lauseessa puhutaan kesämökistä,joka kaiketi meren rannalla??? ja omavastuu nousee ja vanhuksil ei ol rahaa ja turhaan syötetty alzheimer lääkkeitä 6 v,silläkin rahal olisi päässy lomalle.. Verikokeita ei oteta,kun on kallista ja kyl kamalaa kun vanhaksi tulee ja sairastuu.... Miten noi saa hiljaaseksi? Vedänkä syöpäkortin esiin?? Mun särkee pääni!! "

Ensi viikolla pyydänkin ihan omaa kyytiä , ei jaksa kuunnella noita mammojen höpötyksiä.

Tiistaina myös sai mun makunystyrät jotain extraa...  Tytär tuli hakemaan meidän "Vanessaa" ( Nissan Vanette = Vanessa ) ja halusi nälissään jotain syödä-- Pakastimesta löytyi valmispizza ja ai että se tuoksui IHANALLE!! Halusin tingilläkin maistaa sitä ja ja se jopa maistui 30% pizzalle... maistelin peräti 4 teelusikallisen verran. Siihen se sit jäi... enempää ei pystynyt maisteleen.

Mutta tää väsymys.. Mua väsyttää aivan mahdottomasti. Iltapäivällä meen pikkupäikkäreille ja ne kestää  vaatimattomat 3-4 h. Ja oon aivan sikeässä unessa. Ja illalla taas odottaa, että pääsee nukkumaan.

Ja pahoinvointi ; se alkoi taas torstaina. Tänään oli soitettava sädepolille, etten kykene itse ajamaan sinne. Jotenkin toivon, että olisivat sanoneet, että jää kotiin, mutta ei. Lupasivat kysyä lääkäriltä saisinko taksilapun ja soittivat sitten takaisin, että lupa myönnetty. Eli taksilla sitten kävin tänään Turussa. Ja sen päälle vetäisin yli 3 h unet.

Huomenna saisi paha olo loppua, sillä illalla olisi tiedossa esikoisen 30-vuotis pippalot. Sinne olisi tarjoitus mennä ja ollakin jonkin aikaa.

Hyvää viikonloppua kaikille !

Maut muuttui totaalisesti ja tupakointi

No niin, niin kurja viikko kohta takana, ettei tosikaan... Pahoinvointi pysyi poissa Emendin ansiosta keskiviikon, mutta torstaina jo alkoi ilmoittelemaan itsestään. Automatkan jälkeen Tyksissä ja varsinkin sädehoitohuoneen pritsillä kun sitä liikuteltiin.. YÄK! Ja perjantaina sama juttu. Oli otettava kotona kaikki mahdolliset pahoinvointilääkkeet mitä oli, että pystyi jotenkuten olemaan.

Tupakointikin sitten loppui ihan itsestään, sillä se maistui aivan kaamealle ja ei pystynyt vetämään  kuin pari henkosta, kun oli jo heitettävä rööki pois. Torstai aamuna poltin näillä näkymin viimeisen röökini, eikä tee edes mieli. Ja se haju!! Voi luaja.. mies kun polttaa, niin sehän haisee aivan kaamealle mun nokkaani... jompikumpi meistä taitaa muuttaa yläkertaan...

 Ja tässä on sitten mun aamupala, lounas ja iltapala nykyään.  Suun kautta ei voi syödä. Ei sillä, että suu olisi niin kipeä, vaan kun kaikki maistuu PAHALLE!! Vaikka miten yrittäisi, niin ei onnistu. Kun kraanavesikin maistuu suolaiselle!  Siis mikään ei maistu miltään, tai maistuu..kaikki maistuu samalle kamalalle pahvi-paskalle..

Eilen saunassa join peräti yhden oluen; se maistui samalta kuin se olis ollut viikon avattuna jossain lämpöisessä :(

Lakritsi-mynthonia voin imeskeskellä 10-15 sekunttia,sitten  on otettava se pois suusta.

Mutta tuoksut..aaah... keksittävä jonkinlaisia tuoksupusseja, joita voisi nuuskutella; ruisleipä, suklaa, piparminttu, pyykinhuuhteluaine jne..  Kehitellään....l


Ongelma 2 tai 3: Tiedän kyllä että syljen eritys vähenee, mutta kun on välillä sellanen olo , että tukehtuu omaan räkäänsä... Johtuneeko siitä, että en polta enää vai mistä,  mutta aamuisin joudun rökimään  vessassa jonkin tovin, että saan nieluni ja kurkunperäni tyhjäksi siitä kamalasta tiukasta ja tahmeasta tavarasta...  Sellanen koti-imu olisi vallan mainio... Sellainen on joskus ollut olemassa , kun joku lapsista oli pieni... Täytyypä googlata...


Tällä viikolla oon kyllä niin monesti pillahtanut itkuun, kun toi syöminen harmittanut ja tullut kai myös jonkinlainen "turnausväsymys" , kun  ei jaksais lähtee ajelemaan Turkuun 5 x viikko...  Mutta, enää on 20 sädehoitoa jäljellä, 4  sytostaattia ja 5 lääkärin vastaanottoa...

Hyvää isänpäivää kaikille!

"Nyt sitten myrkyn lykkäs" eli eka sytostaatti

Tiistaina oli hieman jännitystä ilmassa, kun oli 1. sytostaattipäivä.  Kela-taxilla Turkuun ja etsimään paikkaa. Ovista sisään ja oikea paikka löytyikin helposti.  Siellä sitten seisoin ja katselin ympärilleni; Muutama huone näkyi olevan, alle 10 sänkyä isossa salissa ja parikymmentä nk.hoitotuolia ja kanslia kaiken tämän keskellä, sellanen avomallia oleva. Hetken aikaa seisottuani siinä, mut ohjattiin istumaan odottelemaan. Siinä sitten istuskelin ja katselin ympärilleni ja  vesi alkoi kiertämään silmissä. Tässä tää nyt sit on... Tänne kerran viikossa ja vietän koko päivän täällä.
Tavaraa olin pakannut kunnolla mukaan, ettei aika tule pitkäksi. Tabletti, kännykkä, ja mini-läppäri ja kaikki mahdolliset laturit. Oli mulla kirja ja käsityökin mukana.
 
Mut ohjattiin sängylle, koska olisin siellä koko päivän. Sittenpä alkoi nesteiden tiputtelu. Vajaa pari tuntia tiputeltiin perusnesteitä ja kortisonia ja Mg ja Ca lisää ja klo 11 sitten itse sytostaatti. Sitä tiputeltiin aika tarkkaan 1 h 20 min ja sen jälkeen taas huuhdeltiin nesteillä. N. 4 litraa meni nesteitä päivän aikana, plus juomiset päälle. Vessassa saikin sitten hypätä koko päivän.

i

Sisplatiini valolta suojattu

 

 

 

 

Päivä meni yllättävän nopeasti. Sytojen jälkeen kipitin sädehoitoon. Taksia jouduin hieman odottelemaan, mutta saapuihan se viimein.

On nuo ajomatkat niin puuduttavia,vaikkei itse ajaisisikaan. Hirvee väsy.. Oikeastaan väsymys on lisääntynyt viime viikkojen aikana.

Nyt sitten jännityksellä ootan, milloin pahoinvointi alkaa ja kuinka rajuna..

Sädehoito vaikuttaa vauhdilla

Viikonloppu takana. Perjantaina oli 8. sädehoito ja ajoin itse Turkuun torstaina ja perjantaina. Hieman pelkäsin kuinka väsynyt olisin iltapäivällä, mutta hyvin meni.
Lauantaina ajateltiin syödä hieman "paremmin" miehen kanssa, koska tiesin, että syömisestä alkaa pikkuhiljaa tulla ongelma. Tein oikea oppista risottoa ja paistoin lohta. Ja viiniäkin join pitkästä aikaa. Ja saunaan!!! TULOS: Sauna oli ok, ja saunaolut myöskin... Ruuan kanssa kävi sitten niin, että risotto alkoi tökkimään, tuntui, ettei riisit mahdu kurkusta alas ja ihan kuin olisivat raapineet kurkkua/nielua.  Valkoviiniä sain peräti juotua 3 lasillista.
Sunnuntaina ruuan kanssa samoja ongelmia. Söimme oikeen perus mättöä, eli ranuja, nakkei ja lihapyöryköitä.. ja koska vanhan tapani mukaan laitoin ketsuppia ja sinappia, niin väärin tein. Ei pystynyt kunnolla syömään, liian tulista jo mun suuhuni.
Maanantaina tein ruokaa äidilleni ja tädilleni, kun tulivat  käymään. Tulos: Poru pääsi, kun muusi ja paistetut porsaan ulkofilepihvit haudutettuna kermassa ja savuporo tuorejuustossa EI MAISTUNUT MILTÄÄN!!!! Ei MILTÄÄN!! Mustikkapiirakan makuinen Aino jäätelö maistui suussa hyvältä,mutta tädin kampanisut maistui aivan vehkeeltä... Kahteen otteeseen syljin pois, kun en eka kerralla uskonut.

Eli: Makuaisti menossa hyvää vauhtia huonompaan suuntaan; Suklaa maistuu pahalle! ? ! Suolaa en maista, pientä määrää sokeria en maista, mausteet kirvelee suuta, hammastahnat liian väkeviä (ostin apteekista Salutemia, mauton tahna),ala etuhampaat tuntuu välillä oudoilta, sylkeä ei erity paljoa, kieli kuiva ja siinä sammasta (sain siihen lääkkeen), kitalaki kuivuu myös, ruoka pureksittava hyvin ja huuhdeltava runsaalla vedellä kurkusta alas. Hiilihappoiset juomat kanssa polttelee suuta ja nielua. Että näin

MUTTA!! Tästä kaikesta paskasta huolimatta, on YKSI hyvä asia löytynyt; TUPAKKIA EI MENE, KUN EI PYSTY POLTTAMAAN, KUN MAISTUU HIRVEELLE JA SUUHUN SATTUU... Saatoin polttaa viikonlopun aikana yhdestä röökistä 3 eri kertaa... Kun ei maistu, niin ei maistu. Välillä oon käyttänyt sähkötupakkaa ulkona ja hyvin pelitti, kun sai puhaltaa savua ulos. Aski röökiä kesti yli 3 päivää..

Huomenna tiistaina sitten ekaa solunsalpaaja-satsia hakemaan; TYKSissä oltava klo 9.