Ihmettelin kovasti perjantaina, miksi ylävatsalihakseni? olivat niin kipeät... Aivan kuin olisin tehty istumaan nousuja ihan urakalla. Sittenpä muistin; tähystyksen aikana vatsalaukku varmaan pumpattu täyteen ilmaa, niin mun lihasparat olivat joutuneet ennenkokemattomaan rääkkiin.
Olin myös tosi onnellinen siitä, että pyörsinkin sanani PEG-letkun laittamisesta jo keskiviikkona, sillä en todellakaan olisi halunnut sitä niin aikaisin. Lääkäri nimittäin ehdotti, että oltaisiin laitettu se samalla, kun kerran nukutetaan. Olin jo suostunut siihen, mutta vielä leikkurin ovella pyörsin sanani. Ei laitetakaan vielä. Sen aika tulkoon sitten myöhemmin. Sen laitossa ei nukuteta vaan se tehdään sellaisessa kevyemmässä sedaatiossa. Eli en tule muistamaan koko toimenpiteestä mitään. Hyvä niin, sillä sen gastroskopia-letkun nieleminen on ihan hirveää. Se tyhjän kyökkiminen...uuhh.. Tuntuu kuin peräreikäkin tulisi suun kautta ulos.
Viikonloppuna olin vahtimassa 2 tyttärenpoikaani ja valmistin samalla koko mun muulle katraalle ruokaa, Lapin pataa. Pojat ja minät sekä vanhin tyttäreni tulivat Euraan ja söimme koko porukka yhdessä. Samalla jutustelimme niitä näitä tästä mun sairaudestani.
Myöhemmin lauantaina meni hyvän ystäväni luo Harjavaltaan... Hän oli jo kovasti huolissaan viikolla kysynyt, että voiko sen Peg-letkun kautta laittaa punkkua... hah.. Tietty voi, mutta vielä pystyn suun kautta onneksi sitä siemailemaan hillitysti sekä arvokkaasti. Olipa tosi mukava päästä vanhan aikaseen puulämmeiseen ulkosaunaan ja nähdä muitakin tuttuja samalla. Tuli pää nollattua ihan kunnolla, sunnuntaina sen huomasin...
.
Maanantaina kävin työterveyslääkärissä; kummallista pompottelua, mutta koska sairasloma jatkuu pitkään, niin siellä on sitten käytävä. Olkapään takia mulla onkin vielä SVA 18.10 asti, mutta hän sit kirjoitti 31.1.2016 saakka alustavasti.
Hampaanpoisto aikaa ei vaan ala kuulumaan. Ruvettava kai itse selvittelemään ja kyselemään sen perään.
