Toiseksi viimeinen viikko pyörähti sitten käyntiin näitten mun hoitojeni osalta. Enää 9 Turun reissua. YH-DEK-SÄN... Vähiin käy ennen kuin loppuu.
Viikonloppu oli jotenkin haikea. Lauantaina oli meidän 8 vuotishääpäivä ja NORMAALISTI olisimme jossain kaukana poissa. Mutta tämä vuosi teki sitten poikkeuksen. Uloskaan ei voinut mennä syömään, kun suun kautta ei pysty eikä kykene syömään mitään muuta kuin vettä. Ja sekin alkoi tuottamaan vaikeuksia... Mutta iloa kuitenkin tuotti se, että nyt pääsi ihanan pikkumiehen, mummin murun, 5-vuotis synttäreille.
Perjantaina, sädehoitoreissun yhteydessä,kävin sitten myös lääkärin juttusilla. En kylläkään siitä asiasta, josta aiemmin kiukuspäitten kirjoottelin, vaan aivan muusta. Peggy nimittäin alkoi jo torstaina falskaamaan. Harsotaitos, joka on Peggyn juuren ympärillä suojana, olikin yhtäkkiä aivan verinen. Ja sitä oli aikasta runsaasti. Ja vatsan sisäpuolen levy ikään kuin hankasi...Olin ottanut pahimmista vuodoista kuvan ja näytin sitä hoitajille, jotka sitten ohjasivat mut lääkärin puheille.
Oma lääkärini otti pienen konsultaatio puhelun Peggy-letkuun "erikoistuneelle" korvalääkärille J. Rekolalle, joka selitti mistä vuoto johtuuu; Selittelemättä ja kaunistelematta asiaa, syy on yksinkertainen... paska ei kulje. Sytostaatit ja kipulääkkeet ym. pistävät suolen ummelle ja se taas aiheuttaa sen, että mahalaukkuun tulee painetta, joka purkautuu sitten peggyn kautta ulos. Ei sieltä mitään paskaa valunut, mutta vatsan sisältöä happoineen ja se vatsan puoleinen levy, joka pitää Peggyn paikoillaan liikkuu ja hankaa siellä ja saattaa hieman ärsyttää limakalvoja ja sitä kautta mennä vereslihalle. Eli lisää vatsantoimituslääkkeitä kehiin; Smartlaxia pari pussia Laxoberonia 10 gtt eli tippaa/päivä.
Kipu tuli sitten seurakseni. Yllättävän nopeasti vointi meni huonompaan. Siis itse ajattelin, että vointi pikkuhiljaa hiipuisi huonompaan, mutta ei..ihan kunnon ryminällä kaikki tapahtui. Äänihän ollut jo viikon poissa. Mutta nyt tuli kurkkukipu ja nielemisvaikeudet. Ja puhuminenkin sattuu. Panacodit ei enää tahtoneet riittää, vaan iltaisin oli otettava 600 mg buranaa, että pärjään yön yli. Onneksi olen pystynyt nukkumaan yöt. Illalla tuli itku, kun alkoi pelottamaan kivun laatu... muistissa vielä risanpoiston jälkeinen kipu... No tämä ei onneksi säteile korvaan... ainakaan vielä. Ja itkeminenkin sattui kurkkuun ...
Tänään lääkärin vo:lla pääsi myös itku. Kuin myös odotushuoneessa. Harmitti, sattui, vitutti ja ketutti. Kipulääkkeet laitettiin uusiksi; Oxynorm mixtuuraa ja Durogesiq -laastari. Laastari alkaa vasta vaikuttamaan 12 h kuluttua, joten Oxya sit otettava reippaasti siihen asti. Caphosol suuvettä sain myös kokeeksi kotiin. 15 kpl. Säästelen niitä yöksi.
Huomenna sytopäivä; labrat olleet kaiketi normaalit, kun soittoa ei kuulunut. Kela taksi tilattu ja kellonaikakin tarkistettu, kun unohtivat aamulla mulle sen ilmoittaa.
Kyllä tämä tästä... päivä kerrallaan kohti toipumis jaksoa.
