uusi ystäväni "Peggy"

Eilen sitten oli sitten SE päivä. Ravinnotta klo 24 alkaen ja koko päivä odotusta, että pääsisi sinne leikkuriin. Tai no, en mä sitä nyt niin kauheasti odottanut, koska jännitti se letkun nieleminen tosi paljon. Mutta koko päivä meni... Pyysin illalla hoitajilta, että aamulla voisi tuoda nikotiini-laastarin vähän niinkuin kokeeksi, jospa saisi tuon röökaamisen lopetettua. Aamulla kuitenkin kävin ulkona vetämässä "viimeiset"sauhut ja täytyy sanoa, että melko hyvin pärjäsin sen laastarin kanssa tuon päivän...siis melko hyvin.

Leikkuriin pääsin vasta klo 14.30 . Sitä ennen annettiin antibiootti-profylaksi ja sitten menoksi. 2 opiskelijaa tuli myös mukaan katsomaan toimenpidettä ja pitämään kädestä kiinni...muka. Leikkauspöydällä alkoi sitten tosi kovasi jännittämään se letkun laitto; vedet kiersi jo silmissä, mutta ihana anestesia lääkäri sanoi, että saan ihan kunnolla rauhoittavaa ja jos siltä näyttää, niin nukuttavat. Sanoinkin hälle, että kaikkea voi antaa, mitä enempi, sen parempi.. Kerkesin rauhoittavan lääkkeen annon jälkeen katselemaan ympärilleni muutaman minuutin, kun hoksasin, että silmät alkavat luppasemaan. Ennätin katsomaan kelloa, joka oli n. 14.45 ja seuraavaksi havahduinkin olevani heräämössä ja klo oli 15.15.

Siis ei mitään muistikuvaa koko toimenpiteestä.. ei siis mitään. Aivan turhaan siis jännitin/pelkäsin koko toimenpidettä.

Ja tässä hän nyt sitten on.."Peggy"

Jonkin verran heräämössä olo aikanani oli vatsassa kipua, mutta Oxynorm vei hyvin kivun pois. Klo 16 aikaan olinkin jo osastolla.

Liikkeelle sain lähteä oman voinnin mukaan, mutta ravinnotta piti olla seuraavaan päivään, kunnes lääkäri olisi katsonut minut. Ohjehan olisi TYKSissä oikeasti se, että toimenpiteestä 24 h oltava ravinnotta, MYÖS juomatta, mutta osaston lääkäri on katsonut aina tilanteen aamulla ja antanut yleensä luvan syömiselle ja juomiselle tilanteen mukaan. Suuta sitten vaan kastelin ja uskollisesti sylkäisin pois, muutaman kerran puolivahingossa nielaisin veden.. Hyi minua !

Mies kävi katsomassa minua illalla nuorimman poikansa sekä tämän tyttöystävänsä kanssa ja siihen se mun tupakoimattomuus sitten karahti. Tapa mikä tapa.. miehen seurassa ulos ja rööki palamaan.. Totta puhuakseni, ei se kauhian hyvältä maistunut.

Illalla opetettiin letkun huuhtelu sekä pyörittely. Huuhtelu x1 /pv ja pyörittelyä x3. No problem.  Ja letkua löysätään sitten 5.päivänä leikkauksesta. Mutta kun se on lauantai, niin se tehdään sitten sädepolilla perjantaina. Nyt se on meinaan TODELLA piukassa. Kuvasta sen kyllä näkee. (Napa on valkoisen sulkijan alapuolella. )

Iltahoitaja varoitteli kivusta; jos nyt olo tuntuu melko siedettävältä, niin tulee muuttumaan kyllä. Suurin kipu tulee olemaan tiistaina ja keskiviikkona. Ja näinhän siinä kävi. Yöksi sain kunnon mällin sitä Oxya ja pärjäsinkin sen kanssa melko hyvin. Yökkö taisi kyllä säikahtää aikasta hyvin, kun oli tullut ottamaan multa tippaa pois. Minä nukkua pössötin lääkkeissäni, kun havahduin siihen, että joku on vieressäni ja päästin kaamean huudon.. :)sän Aamulla 5 aikaan sitten pyysin lääkettä, kun vessareissun jouduin kulkemaan miltei kaksinkerroin, kun niin pali sattui..

Se täytyy kyllä sanoa, että tällä osastolla ja tässä sairaudessa ei pihtailla kipulääkkeissä. Sitä saa kyllä aivan varmasti, eikä kelloa katsota, että voiko antaa. Illallakin kun sain 5 mg Oxya, hoitaja sanoi, että jos ei riitä, niin saat heti lisää..

Aamulla heräsin siihen, kun huonekaveri nauroi;  minä se olin taas puhua pöpöttänyt unissani. Onneksi olin varoittanut häntä tästä minun taipumuksestani. Ja kovaäänisestä sellaisesta.

Tänä aamuna sitten vanhasta tottumuksesta ulos röökille..voi voi voi.. kyllä ihminen on heikko...

Klo 10 aikaan lääkäri tuli osastolle ja antoi luvan syödä ja juoda ja kotiin pääsisin puolen päivän jälkeen. Ei muutakuin kahvinkeittoon potilasköökkiin ja kuppi mukaan ja ulos ja soitto noutajalle, että hakea saa sitten klo 12.30.

Pöljyyksissäni ja kotiinpääsyn huumassa en sitten älynnyt pyytää kipulääkettä ajoissa. Kotiutuspapereita tuodessa hoitaja hoksasi, että rouva taitaa olla lääkkeen tarpeessa, kun hiki päässä yritin "hiihdellä" eteenpäin ja pitelin vatsaani. Opiaattia en halunnut ottaa, kun olin vielä menossa hammaspolille hampaiden poiston jälkitarkastukseen.

Hammaspolilla  kipu oli vielä melko kova, mutta alkoi sitten hellittää. Hammashoitaja antoi vielä ohjeita, kun sellainen palaveri oli vielä pitämättä.

Kotimatkan nukuin miltei koko matkan, sen verran väsytti ja olin kipeä. Sen verran jaksoin olla pystyssä, että laitoin porukalle ruuan valmiiksi. Peti kutsui kovasti ja kipulääkkeen oton jälkeen menin pikku päikkäreille. MUTTA se ei onnistunutkaan ihan nuin vaan. Patja oli sen verran pehmeä, että Peggyn liitoskohta joutui sen verran kovaan venytykseen, että poru oli päästä. Kampesin itseni ylös ja 2 isoa tyynyä petarin alle ja uusi yritys. Selinmakuu onnistui ja sainkin jonkin verran nukuttua. Mutta miten ihmeessä mä pystyn huomenna makaamaan siellä sädehoidossa siinä kovalla lavitsalla???
Tarttee varmaan pyytää jotain droppia, jollei omat auta.

Muistin herättyäni, että mullehan oli jäänyt olkapääleikkauksen jäljiltä Oxycodonia, joten otin sellaisen ja buranan ja ilta menikin sitten mukavasti.

Illalla vielä huuhtelu ja pyörittely ja mietittävä missä nukun. Joko sängyssä ja häiritsen ähisemiselläni miestäni vaiko sohvalla, jossa olisi aikasta ihanteellinen asento.

Hammaspolin kautta syöpäosastolle

Tänään sitten piti mennä osastolle huomista PEG-letkun laittoa varten. Hieman huolestutti oikean puoleisen ikenen tilanne. Nimittäin eilen huomasin,että ylhäällä on ikenessä jotain kovaa ja terävää. Pelkäsin jo kieleni menevän rikki, kun se eksyi vähän väliä kokeilemaan sitä. Ei muutakuin soittamaan Tyksin hammaspäivystykseen ja selittämään tilanne. Eniten huoletti se,että sinne joudutaan tekemään jotain isompaa ja hoidot sitten siirtyvät! Sain ajan klo 15.30 ja sinne siis menin ennen osastolle menoa. Ja kyllähän sieltä syy löytyikin; leukaluusta oli kaiketi hammasta pois otettaessa irronnut pieni "fliitti", joka sitten yritti tunkea itseään ulos. Puudutetta ikeneen ja saaliina oli lapsen kynnen puolikkaan kokoinen irtokappale. Ja kaikkein tärkeintä kuitenkin oli,ettei se vaikuttanut tuleviin hoitoihin. Mummin muru oli myös saattamassa minua äitinsä kanssa sairaalaan ja siinä sitten pihalla halittiin ja poika tuumasi,että nähdään joskus..

Osastolle tullessani ja käytävän sohvalla hetken aikaa odottaessani, että vietäisiin omaan huoneeseeni meinasi iskeä ahdistus. Pala nousi jo kurkkuun ja olin pillahtaa itkuun,mutta se meni kuitenkin aika äkkiä ohitse. Totesin,että minähän olen nyt hyvissä käsissä, ei huolta mitään.
Huone oli 2 hengen huone ja huonetoverina mukava naisihminen, jonka kanssa juttua piisasi illan mittaan.
Illan ohjelma oli selkeä: suihkuun,sairaalavaatteet, labrat,anetesiakaavakkeen täyttö,navanpuhdistus, corsodyl purskutus ja klo 24 jälkeen ravinnotta.  Näillä mennään aamuun saakka.
Huomen aamuna jälleen corsodyliä,antibioottia suoneen ja ja eikun menoksi..

Maski ja PET-TT-tutkimus

Eilen kävin sädepolilla lääkärissä. Samoja asioita kerrattiin kuin edelliselläkin kerralla. Nyt kun syksy ja talvi on tulossa ja sitä hyömyä influenssakausi, kyselinkin influenssa rokotteesta. Sädehoitojen aikana ei voi ottaa ja vielä ei ole kuulemma rokotus aika. Päätinkin olla sitten sitä ottamatta. Olen vain kerran  ottanut sellaisen;sekin  vähän niinkuin puolipakolla, silloin kun sika-rokote tuli. Olin pari viikkoa siitä kuin kuraan kuollut kuttu, joten silloin päätin, että se jää viimeiseksi inluenssa-rokotteeksi.

Pahoinvointiin sain jo valmiiksi 3 eri lääkkeeseen reseptit; perus Primperan,  Emend kemopäiviksi ja vielä Granisetronia, jos Primperan ei auta. Tulee  varmaankin ihan tarpeeseen ja minähän en pysty oksentamaan, koska tehty närästysleikkaus ja sulkija on sen verran piukee, että mikään ei nouse enää ylös.

Labrassa verikokeita ja EKG ja sen jälkeen maskin tekoon.  Siinä ei kauaa nokka tohissut, kun se oli valmis. Reiällinen muovilevy lämmitettiin ja aseteltiin kasvojen ja solisluiden päälle. Siihen se sitten muotoitui. Yritin ottaa siitä kännyllä valokuvaa, mutta jokin ihme apina-suodatin iski kännykkään, kun ei antanut ottaa kuvaa. Seuraavan kerran sitten.

Sen kanssa sitten kävin tänään tuossa PET-tutkimuksessa. Se tehtiin lähinnä sädehoidon annossuunnittelua varten ja siitä näkyy sitten paikat tarkkaan, mihin sädetystä tullaan antamaan.

Itse tutkimus oli hiljainen, kesto putkessa 30 min, mutta peti oli kova ja pään alus tuki niin epämukava, että ajattelin kohta pompata koko putkesta pois kesken kaiken. Päänahka olikin ihan turtana tutkimuksen jälkeen. Ja se maski oli TODELLA piukka!! Hyvä että silmiään pystyi räpyttämään. Ja merkkiaine taisi pistää vattan vikkelälle ?? En muutakaan keksi syyksi.

Nyt on sit muutama päivä "vapaata" ennen sunnuntaita. Sunnuntaina oltava klo 17 syöpäosastolla ja maanantaina laitetaan sitten se PEG-letku. Ja keskiviikkona 21.10 on sitten ensimmäinen sädehoitopäivä.

Eli ensi viikolla sitten alkaa varmaan  elämäni kamalin ajanjakso.. :(

Syöpä ja sen hoito

Jos jotakuta kiinnostaa, niin täällä on aika hyvää juttua, joka sopii mun tautiin.

Pään ja kaulan alueen syöpien onkologiset hoidot

Syyllistäminen

 Että minä niin mieleni pahoitin... tässä mun fb-päivitys:
 

Ne ihmiset,jotka katsoo tarpeelliseksi syyllistää syöpään sairastuneita .. tässä teille! Suomessa joka 3. Sairastuu syöpään ja se voi myös iskeä täysin hyvät ja terveelliset elintavat omaavaan henkilöön, niin aikuiseen kuin lapseenkin. Jos mua syyllistetään tupakanpoltosta, niin mitenköhän nää ihmiset syyllistää sit niitä lapsia, jotka sairastuu? Kyllä minä niin mieleni pahoitin. Mutta hyvä puoli tässä sairastumisessani on,että nyt erottuu jyvät akanoista..Kyllä ihmiset voisi joskus oikeesti pitää mölyt mahassaan. Totuuden torvena oleminen kosahtaa ennenpitkää omaan nilkkaan... Olen puhunut.

Miksi ihmisen/ihmisten pitää olla oikeasti noin pölöjä?  "ei ole ihme, että Katalla on syöpä, kun se polttaa niin paljon tupakkaa.."

On ihmisiä, jotka eivät ole koskaan polttaneet ja siltikin ovat sairastuneet keuhkosyöpään. Tai ovat eläneet terveellisesti, liikkuneet, eivät ole käyttäneet alkoholia, eivät ole ylipainoisia , niin siltikin ovat sairastuneet syöpään. Pitkään imettäneet ovat sairastuneet rintasyöpään jne.  Sanooko tälläiset ihmiset myös sydän-ja verisuonitauteja sairastaville, tai tuki-ja liikunta elin sairaille, astmaatikoille ym, että ei ole mikään ihme, kun oot niiin lihava..  Niin, että siitäs sait, kun olet tuommoinen..  Ja entä lapset... ?? Syyttääkö nää ihmiset sitä lasta vaiko itseään, jos esim. oma lapsi sairastuu??? Onko tälläiset ihmiset täysin empatia kyvyttömiä?? Vai eikö oma, se pienen pieni järjen hiven sano mitään?? Että mua sylettää vieläkin.  Helvetti, kun olis sellanen vasara, jolla sais rikottua sen kuplan, missä nää elää ja kasvaa...  Oikeesti voisi herätä jo tahän päivään..

Kun nyt on vaan elettävä näillä korteilla, mitkä annettu. Elämän kirjaa ei saa plarattua takaisin päin, ei sitten millään, vaikka kuinka haluaisi.

En mä mitään sääliä kaipaa.. mitä se auttaa??  Mutta multa on turha alkaa kyselemään, että mistä sä sen sait??? No mistä sen syövän nyt saa?? Voi vaikka ruveta tarkastelemaan joutessaan suvun geeniperimää, jos sieltä vaikka löytyisi osa syy... Netti on täynnä tietoa, jos haluaa syitä ja syntyjä selvitellä..

Vieläkin, vaikka tästä kulunut 4 päivää, rupee otsaan kasvamaan oikee kunnon mahti kyrpä...

Hammaslääkäriin

Eilen tuli siten kutsu hammaslääkäriin, vihdoin. Ma ja ti soittelin sinne, että mikä se tilanne oikein on, kun  jos niitä hampaita pitää todellakin ottaa pois, niin aukkojen pitää olla ummessa, ennen kuin hoitoja voidaan aloittaa ja siihen menee aikaa n. pari viikkoa. Hammaslääkärinsanelut oli kuulemma vielä purkamatta!!  Just joo..

Siellä sitten olin tänään ja vaikkas janskätti aikasta tavalla, niin loppujen lopuksi hienosti meni. Oikealta puolen otettiin alhaalta yksi pois ja ylhäältä oikealta 2. Edes kitalaen puudutus ei sattunut. Tikit vielä päälle ja antibioottikuuri. Ei se sitten ollutkaan kuin vasta kolmas kuuri 6 viikon sisään. Ja jälkisärkyä ei ollut juuri nimeksikään.

Nollausta ja saikkea lisää

Ihmettelin kovasti perjantaina, miksi ylävatsalihakseni? olivat niin kipeät... Aivan kuin olisin tehty istumaan nousuja ihan urakalla. Sittenpä muistin; tähystyksen aikana vatsalaukku varmaan pumpattu täyteen ilmaa, niin  mun lihasparat olivat joutuneet ennenkokemattomaan rääkkiin.

Olin myös tosi onnellinen siitä, että pyörsinkin sanani PEG-letkun laittamisesta jo keskiviikkona, sillä  en todellakaan olisi halunnut sitä niin aikaisin. Lääkäri nimittäin ehdotti, että oltaisiin laitettu se samalla, kun kerran nukutetaan. Olin jo suostunut siihen, mutta vielä leikkurin ovella  pyörsin sanani. Ei laitetakaan vielä. Sen aika tulkoon sitten myöhemmin. Sen laitossa ei nukuteta vaan se tehdään sellaisessa kevyemmässä sedaatiossa. Eli en tule muistamaan koko toimenpiteestä mitään. Hyvä niin, sillä sen gastroskopia-letkun nieleminen on ihan hirveää. Se tyhjän kyökkiminen...uuhh.. Tuntuu kuin peräreikäkin tulisi suun kautta ulos.

Viikonloppuna olin vahtimassa 2 tyttärenpoikaani ja valmistin samalla koko mun muulle katraalle ruokaa, Lapin pataa. Pojat ja minät sekä vanhin tyttäreni tulivat Euraan ja söimme koko porukka yhdessä. Samalla  jutustelimme niitä näitä tästä mun sairaudestani.

Myöhemmin lauantaina meni hyvän ystäväni luo Harjavaltaan... Hän oli jo kovasti huolissaan viikolla kysynyt, että voiko sen Peg-letkun kautta laittaa punkkua... hah.. Tietty voi, mutta vielä pystyn suun kautta onneksi sitä siemailemaan hillitysti sekä arvokkaasti.  Olipa tosi mukava päästä vanhan aikaseen puulämmeiseen ulkosaunaan ja nähdä muitakin tuttuja samalla. Tuli pää nollattua ihan kunnolla, sunnuntaina sen huomasin...
.
Maanantaina kävin työterveyslääkärissä; kummallista pompottelua, mutta koska sairasloma jatkuu pitkään, niin siellä on sitten käytävä. Olkapään takia mulla onkin vielä SVA 18.10 asti, mutta hän sit kirjoitti 31.1.2016 saakka alustavasti.

Hampaanpoisto aikaa ei vaan ala kuulumaan. Ruvettava kai itse selvittelemään ja kyselemään sen perään.