Joo, tää on jotenkin aikas hauskanen juttu.. jotenkin... siis vähän vaan, tai sit ei. Mutta any way, nyt olisi suotavaam että tässä asiassa olisin postiivinen.. Sillä HPV positiivisten ihmisten juurikin tämänlaatuisessa syövässä hoidon vaste on parempi kuin negatiivisten.. Eli hulvattomasta nuoruudesta olisi nyt hyötyä ... heh.. Ei silti, ei mulla kyllä mitään oireita ole koskaan ollut, mutta tulipan tälläinenkin asia esiin kun tätä internetin ihmeellistä maailmaa googlailin.
Tämän asian tiimoilta mun PAD näytteestä otettiin P-16 värjäys..
Eli täällä siitä enemmän.. HPV
maanantai 5. lokakuuta 2015
Panendoskopia, sädemeeting ja hammaslääkäri
Keskiviikkona 30.9 menin sitten knk-osastolle, sillä nyt olisi vuorossa panendoskopia, eli tähystettiin nielu, ruokatorvi,vatsalaukku ja keuhkoputket. Se meni ihan komiasti, sillä se tapahtu nukutuksessa.
Mä olen siitä kummallinen, että mä tykkään siitä hetkestä, kun nukutusaine alkaa vaikuttamaan... ihan outo.. Ainoastaan siitä nukutusaineesta itsestään en tykkää, kun kirveltää niin helkkaristi suonta.. mutta sitäpä ei kauaa tarvitse kärsiä, kun saa sanoa good night.
Ja heräämössä sitten mulle iskee ihmeellinen puheripuli. Mistäköhän sekin johtuu??
Ennen osastolle menoa piti käydä labrassa. Hieman siellä pyörein ympyrää, kun en meinannut löytää jononumeroautomaattia. No sekin paikka tulee tutuksi, kun viikottain otetaan verikokeita ennen solumyrkyn antoa.
Olin osastolla sovitusti yötä. Piti kuitenkin varoittaa huonekavereita, etteivät säikähdä yöllä, sillä minut tuntevat tietää, että olen kova möykkäämään myös öisin. Monet puhuvat unissaan sillai mumisten, mutta mä vedän korkeelta ja kovaa ja kiroilen kuin rantajätkä. Pienen haasteen antoi kuitenkin yksi huonetoveri, sillä hän ei puhunut suomea, vaan ruotsia ja sitäkin todella huonosti.. mutta taisi ymmärtää mitä tarkoitin.
Aamulla olivat pettyneitä, kun olinkin nukkunut hyvin, eikä mitään tarinoita ollut kuulunut. Kerran niinkin. Ehkä se varoittaminen auttoi.
Torstai sitten oli sädemeeting päivä. Mies tuli siihen mukaan, mutta toisaalta hänen olisi ollut parempi olla siinä tiistaisessa palaverissa, koska siinä tuli enemmän tietoa ja tää torstainen oli vähän niinkuin vanhan kertausta. Lääkäreitä ja hoitajia oli lähemmäs 10 paikalla ja mitään ihmeellistä ei tullut esille. Kaunis silmäinen korvalääkäri tarkisti kurkun ja sainpa minäkin loistaa tiedoillani. Eli Nielurisasyövän ja HPV:n (papillpoomaviruksen) yhteydestä ja hoidon paremmasta hoitovasteesta. Siitä erikseen.
Pääsin myös käymään pienen "taistelun" jälkeen samantien myös hammaslääkärissä tarkistuttamassa leegot, ettei tarvitse erikseen tulla ensi viikolla. Tulos: 3 hammasta poistettava ennen hoitojen aloittamista. Just joo.. todella mielenkiintoista....
Vielä osastolle lääkärin tapaaminen ja eilisen tähystyksen tulos oli hyvä: Ei mitään erikoista näkynyt,,, YES! Ja sitten pääsinkin jo kotio.
Mä olen siitä kummallinen, että mä tykkään siitä hetkestä, kun nukutusaine alkaa vaikuttamaan... ihan outo.. Ainoastaan siitä nukutusaineesta itsestään en tykkää, kun kirveltää niin helkkaristi suonta.. mutta sitäpä ei kauaa tarvitse kärsiä, kun saa sanoa good night.
Ja heräämössä sitten mulle iskee ihmeellinen puheripuli. Mistäköhän sekin johtuu??
Ennen osastolle menoa piti käydä labrassa. Hieman siellä pyörein ympyrää, kun en meinannut löytää jononumeroautomaattia. No sekin paikka tulee tutuksi, kun viikottain otetaan verikokeita ennen solumyrkyn antoa.
Olin osastolla sovitusti yötä. Piti kuitenkin varoittaa huonekavereita, etteivät säikähdä yöllä, sillä minut tuntevat tietää, että olen kova möykkäämään myös öisin. Monet puhuvat unissaan sillai mumisten, mutta mä vedän korkeelta ja kovaa ja kiroilen kuin rantajätkä. Pienen haasteen antoi kuitenkin yksi huonetoveri, sillä hän ei puhunut suomea, vaan ruotsia ja sitäkin todella huonosti.. mutta taisi ymmärtää mitä tarkoitin.
Aamulla olivat pettyneitä, kun olinkin nukkunut hyvin, eikä mitään tarinoita ollut kuulunut. Kerran niinkin. Ehkä se varoittaminen auttoi.
Torstai sitten oli sädemeeting päivä. Mies tuli siihen mukaan, mutta toisaalta hänen olisi ollut parempi olla siinä tiistaisessa palaverissa, koska siinä tuli enemmän tietoa ja tää torstainen oli vähän niinkuin vanhan kertausta. Lääkäreitä ja hoitajia oli lähemmäs 10 paikalla ja mitään ihmeellistä ei tullut esille. Kaunis silmäinen korvalääkäri tarkisti kurkun ja sainpa minäkin loistaa tiedoillani. Eli Nielurisasyövän ja HPV:n (papillpoomaviruksen) yhteydestä ja hoidon paremmasta hoitovasteesta. Siitä erikseen.
Pääsin myös käymään pienen "taistelun" jälkeen samantien myös hammaslääkärissä tarkistuttamassa leegot, ettei tarvitse erikseen tulla ensi viikolla. Tulos: 3 hammasta poistettava ennen hoitojen aloittamista. Just joo.. todella mielenkiintoista....
Vielä osastolle lääkärin tapaaminen ja eilisen tähystyksen tulos oli hyvä: Ei mitään erikoista näkynyt,,, YES! Ja sitten pääsinkin jo kotio.
1.sädepoliklinikka käynti
Koko viikko ollut yhtä haipakkaa. Tiistaina 29.9 kävin eka kertaa sädehoitopolilla tapaamassa lääkäriä. Odotellessani lääkäriin pääsyä huomasin palan nousevan kurkkuun. Täälläkö minä sitten vietän aikaani seuraavat viikot, joulukuun puoleen väliin saakka? Toisella puolen odotusaulaa istui nainen, kalju. Voi jösses! Multakin lähtee kaiketi tukka? Eihän tähän palloon mallaa minkään mallinen pipo? Peruukki? Huivi? Turbaani? Talvikin tulee, pää jäätyy.. huoh...
Onkologi sitten kertoi uutiset: MRI kuvauksessa löytyi sitten kummaltakin puolen leuanalus imusolmukkeista syöpäpesäkkeitä; kummaltakin puolen 1. Toinen halk. 1.5 cm ja toinen 1,1 x 2 cm. Että silleen.... Mitäpä siihen enää voi mitään sanoa? Nämä kortit on jaettu...
Hoitolinjat selvitettiin;siis se kemosädehoito 7 viikon ajan. Ja sitten, koska suun limakalvot saattavat mennä rikki, niin ravinnon turvaamiseksi laitetaan jossain kohti varmuuden vuoksi jo etukäteen se PEG-letku. Ei sentään ollut kurkunpää syöpää tai kielisyöpää... sitten olisi (puhe? )tracheastomian laitto edessä, tai uuden kielen tekeminen reisilihaksesta... Eli pienimmän pahan sain...
Paljon tuli tietoa ja lomaketta, pää siinä meni ihan pyörälle.Kotona kerkeää sitten perehtyä tarkemmin papereihin.
Samalla reissulla kävin myös kuulotutkimuksessa, kuulon alenemakin saattaa olla sädetyksen seurausta. Ja mitä vielä? Leukalukkoa, hampaat voi mennä, luukuolio alaleuassa ....
Huomenna ke panendoskopia ja to sädemeeting.
Onkologi sitten kertoi uutiset: MRI kuvauksessa löytyi sitten kummaltakin puolen leuanalus imusolmukkeista syöpäpesäkkeitä; kummaltakin puolen 1. Toinen halk. 1.5 cm ja toinen 1,1 x 2 cm. Että silleen.... Mitäpä siihen enää voi mitään sanoa? Nämä kortit on jaettu...
Hoitolinjat selvitettiin;siis se kemosädehoito 7 viikon ajan. Ja sitten, koska suun limakalvot saattavat mennä rikki, niin ravinnon turvaamiseksi laitetaan jossain kohti varmuuden vuoksi jo etukäteen se PEG-letku. Ei sentään ollut kurkunpää syöpää tai kielisyöpää... sitten olisi (puhe? )tracheastomian laitto edessä, tai uuden kielen tekeminen reisilihaksesta... Eli pienimmän pahan sain...
Paljon tuli tietoa ja lomaketta, pää siinä meni ihan pyörälle.Kotona kerkeää sitten perehtyä tarkemmin papereihin.
Samalla reissulla kävin myös kuulotutkimuksessa, kuulon alenemakin saattaa olla sädetyksen seurausta. Ja mitä vielä? Leukalukkoa, hampaat voi mennä, luukuolio alaleuassa ....
Huomenna ke panendoskopia ja to sädemeeting.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)