Ravinnotta TYKSiin ja päiväkirurginen toimenpide nuorimmaisen poikani syntymäpäivänä. Olin lukenut netistä etukäteen nielurisan poistosta ja se oli kyllä täysin selvä asia, että aikuisiällä se leikkauksen jälkeinen kipu on HIRVEÄ!! Se oikeastaan oli ainoa asia, joka mua jänskätti siinä vaiheessa, kun makasin leikkurissa leikkauspöydällä ja juttelin leikkaavan lääkärin kanssa.
Sovimme lääkärin kanssa, että jos oikeanpuoleinen risa on hyvän näköinen, niin se jätetaan paikoilleen. Mutta jos siinäkin jotain kummallista, niin nappaa sen sitten pois.
Valvonta laitteet paikoilleen, kanyyli käteen ja hyvää yötä.... Nukutusaine kylläkin kirveli ranteessa aivan helkkaristi, mutta onneksi se uni tuli ja vei unholaan. Ja hupsista, kohta olinkin jo heräämössä. Onnekseni totesin heti, että kurkku on kipeä vain vas. puolen... Tai kipeä ja kipeä.. tässä vaiheessa ei voinut puhua kivusta, kun nukutusaineen vaikutukset pörisi vielä kropassa.
Heräämössä kuuntelin hoitajien raportointia, kun mua oltiin siirtämässä takaisin osastolle ja kuulin sanan "JÄÄLEIKE" Eli niin kuin pika-PAD. JAAHAS!! kili kili kili... taas soi kellot päässä, toinen varoitus... ihan selkeä.
En kerennyt olemaan osastolla montaakaan hetkeä, kun leikkaava lääkäri tuli huoneeseen.
Otettu jääleike ja patologin arvio: Lievä epäily malignista tuumorista, eli pahanlaatuisesta kasvaimesta eli syövästä!!. Itku nro 1 pääsi siinä vaiheessa... mää niin tämän tiesin...
Sanoin tälle ihanalle lääkärille (T.Puhakka), että kyllä tässä jo hautakiviä on jo katseltu valmiiksi. Hän siihen totesi heti: Ei tässä niitä tarvitse katsella. JOS tämä tauti nyt sitten on syöpä, niin se on hyvä paranemaan, mutta hoidot tulee olemaan rankat.Mutta muista, että tämä on vasta alustava vastaus.
Nii-i. Patologi, joka nähnyt satoja,ellei tuhansia näytteitä, ei ihan heppoisin perustein sano, edes tuota "lievää epäilyä"
Tätä tietoa sitten sulattelin sen ehtoon sairaalassa mieheni kanssa, joka tuli pikavisiitille. Tuli myös tieto, että mun piti jäädä vuotovaaran vuoksi sittenkin osastolle yöksi.
Potilaan rooli hoitajalle on jokseenkin rasittavaa. Avauduinkin siitä facessa näin:
"Hoitaja potilaana... On se vaan kumma, miten miltei 30 vuotta hoitajana olleena muuttuu totaalisen tyhmäksi ja ymmärtämättömäksi,kun on itse potilas. Kaikki annetut ohjeet tuntuu välillä olevan ihan hepreaa eikä oma järki enää sano mitään. Ja kumpi olisi parempi, ilmoittaa perustiedoissa,että on hoitaja, vai jättää kertomatta? Saanko parempaa hoitoa, kun hoidettavana onkin kollega? Vai pidetäänkö asioita päivänselvinä minulle,koska olen hoitaja ja silloin jää kertomatta ehkä jotain oleellisia asioita, koska kyllähän minä tiedän, kun kerran olen hoitaja? Mutta kuinka paljo sekin ärsyttää,kun olet olevinasi normi-ihminen, siis maallikko, ja sulle selitetään sitten kaikki mahdollinen, jonka jo oikeesti tiedät? Siinä sitten pyörittelen silmiäni ja ajattelen, että joo joo, tiedetään,tiedetään. Ja kun luulen olevani fiksu ja ihan omatoimisesti otan kanyylin pois kädestä, koska hoitajan tuleminen kestää ja kestää , niin ai kauheeta! Ei saa itse mennä koskemaan, kun voi alkaa vuotaan ja sitä ja tätä.. Kyllä mä tiedän,ja oon varmaan ottanut niitä enemmän pois ja laittanutkin,kuin sinä nuori hoitaja koko pienen urasi aikana... mutta en sano mitään.... oon vaan ollut epähuomiossa tottelematon. Juu, ja osaan kyllä laittaa sen aamutakin päälleni,vaikka mulla se sulhanen kulkeekin vieressä (tippateline)... En nyt vaan kerkee pyytää hoitajaa avuksi, kun mulla on kiire röökille. Ja sehän on ihan tunnettu tosiasia, että me röökipotilaat toivutaan nopeimmin, kun on pakko päästä pian sinne ulos.. "Perjantaina pääsin sitten kotiin. Kivun kanssa pärjäsin ihan ok, ja muistin hyvin juoda vettä. Yöt kuitenkin meni huonosti ; parin tunnin välein heräsin jumalattomaan kipuun, joka säteili vas. korvaan.
