keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Alahuulen väpätystä ja kyyneliä

Aamulla ulkokatoksen alla aamukaffetta ( ja aamusauhuja nauttien) aloin lukemaan eilisen päivityksen kommentteja. Pala kurkussa ja kyyneliä pyyhkien tunsin suunnatonta iloa, surua, kiitollisuutta ja vaikkas mitä, kun luin ihania sanoja, joita sukulaiset, ystävät ja tuttavat olivat seinälleni laittaneet.  Tuli paljon  voimahaleja, tsemppejä ja voimia..mutta myös jotain muutakin..

                                                  
                                             
Minä:
Kiitos teille kannustavista sanoista  Aamu alkoi näissä merkeissä, kun luin viestejänne.. En mä oikeesti ole niin vahva, kuin annan ymmärtää. 

"Joskus vahvinkin voi olla heikko,
kaatua polvilleen,
murskautua kaiken alle.

Joskus vahvinkin voi murtua,
käpertyä peiton alle
pystymättä estämään kyyneleitä.

Joskus vahvinkin voi olla se
johon sattuu kaikista koviten.

Joskus vahvinkin,
joskus minäkin,
kuten nyt.

Kukaan ei voi pidättää kyyneleitä ikuisesti."   

Tykkään siksi kun puit noin vakavan asian valtavan rohkaiseviksi ja viisaiksi sanoiksi. -DZ-
 
Tässä en muuta pysty sanomaan kuin että ihailen ja kunnioitan tyyliäsi -AH-

Realisti on aina vahvoilla...niin sinäkin -PT-

Nyt laitan kädet ristiin ja toivon Sinulle kaikkea hyvää! Paljon voimia ja jaksamista. Hyvä asia kuitenkin, että syy löytyi. Ja että voidaan hoitaa. -HN-

Niinpä ... On asioita mille ei voi mitään rankkojakin sellaisia,mutta uskon ja toivon että ihmisen oma suhtautuminen sairauteen merkitsee paljon tsemppiä sinne -MH-


Toistan värejä,
joita olen löytänyt luonnossa kulkiessani,
kannan mukanani mustikan sineä,

kanervan kultaista hohtoa,
tunnen luissani
katajanmarjan makuisen tuskan,
silti olen yhtä luuta
kulkiessani tätä metsäpolkua
alaspäin yhä vain alaspäin,
jäädäkseni tänne vielä hetkeksi,
kerätäkseni itseeni tätä metsän hehkua,
että voisin loistaa, että voisin olla
kuin pieni käpy tai kuusen taimi,
ollakseni sinulle hyvä. -ystäväni Taina-



Juurikin näin antaa tulla avoimesti, niin ei tarvitse ihmisten arvailla.. sä oo sen verran kova mimmi et eiköhän yksi syöpäkin pelästy sua.. -MU-

 Meitä kaikkia joskus kokeilaan... varsinkin niitä jotka ovat vahvoja. ja sinä ainakin olet sellainen, vahva ihminen -MK-

Jaksamista ja samanlaista elämänasennettä, sä pärjäät koska olet sitkeä ja voimakas pimatsu -HL-

Jaksamisia sulle...itse sytostaattihoidot ja sädehoidot läpikäyneenä toivon sinulle voimia ja jaksamisia -RS-

Olet vahva, rohkea, sisukas ja taistelija. . Mutta myös sinä saat tuntea voimattomuutta, jos siltä tuntuu. Hieno juttu, että kerroit sen täällä...sekin on rohkea teko. Ja ihanaa, että ennuste on hyvä . Jotenkin "pelkäsin"jotain tällaista tietoa odottaa...sitä on niin paljon. ..Tsemppiä ja voimahali sulle  ja läheisille -MK-_

Katariina : Jos haluat vertaistukea, olen olemassa. Toivon sinulle voimia ja jaksamista. Rankkaa tulee, mutta kestät sen Älä ihmettele ja pelästy ihmisten reaktioita, ikävä kyllä sinun kuvitellaan nyt olevan vapaata riistaa ihmisten päiväkahvipuheille. Älä ole liian urhea, me autamme sinua parhaan kykymme mukaan. -TW-

 Aamupäivällä tytär lähti kotiinsa Harjavaltaan. Tuskin ulko-ovi kerkesi kunnolla mennä kiinni, niin multa pääsi poru. Olin jäänyt yksin kotiin. Mies oli mennyt töihin ja nyt siis olin aivan yksin kotona näitten tietojeni kanssa...  Olin kai pidätellyt tuota itkuani koko eilisen päivän. Peittänyt pahan olon mieheltäni ja tyttäreltäni. En halunnut kai heille sen enempää surua, murhetta  tai jotain.. Halusin kait olla vielä hetken aikaa olla vahva.. vielä en murru... enkä halunnut myös näkevän heitä murtuneena..
Säästeltiin kaiketi kaikki toisiamme..